SYYSSADE
Sinä tunnetko: oudosti levoton
koko ilma ruutujen takana on!
Puun lehdet varjoina lepattaa,
joku ruutuun kolmasti kolkuttaa.
Sade puistoon huutona kohisee.
Joku ruudun takana ääntelee —
Olet yksin yössä niin avuton,
kuin lehdet kylminä kätesi on.
Joku hiipii ympäri huonettas,
joku toinen on sinun huoneessas.
Valo lamppusi sammuu lehahtain —
Se sammuiko ilmanvedosta vain?
Kuka tähtesi näin on levoton?
Kenen ajatus luonasi yössä on?
Vai tyhjyyskö vain luo varjojaan
— sinut saartaen yöhön kauhullaan.