MERI YÖLLÄ
Meri yöllä on kuultavan kirkas, sen vesi on valkoinen, ja lokkien kaartuvat siivet ei varjosta pintaa sen.
On tiirojen kirkkaus jäänyt
myös rannoille kuolemaan.
Vain kaukaista kohinaa kuuluu:
meri puhelee unissaan,
ja huo'aten joskus syvään se mainingin kohottaa, mi aaveena edeten liukuu veden pintaa valkeaa.
Nyt ylitse yöllisen meren, veden vaiheilla valkean käy kutsuva kuiskaus hiljaa meren lempeän jumalan.