VALKEA HÄMÄRÄ

Meren suuri ja harmaa rauha
minun sieluuni selkenee.
Vesi pitkästä aaltoilusta
meren rannoilla hiljenee.

On ulappa kevyen kirkas:
Karit etäiset lähellä nään.
Kivet rannoilla selvinä piirtyy
meren valkeaan hämärään.

Olen lentänyt uupuvin siivin
meren pitkää pimeää
kuin harmaa haahkojen rivi,
jota silmä ei sumusta nää.

Nyt suuri ja harmaa rauha
yli kaiken selkenee,
ja väsynyt, levoton vesi
meren rannoilla hiljenee.