JUHANI SILJO.
Muutamia viikkoja Sinun kuolemasi jälkeen kysyi sisaresi minulta, haluaisinko jonkun Sinun kirjasi muistoksi Sinusta: pyysin silloin, että saisin pitää omanani Verlaine'in runot, "Choix de poésies", jonka eläessäsi olit minulle lainannut ja jota Sinä paljon rakastit.
Joka kerta, kun näen hyllylläni tämän keltakantisen kirjan tai pidän sitä kädessäni, muistan sitä iltaa, jolloin me iloisin mielin suunnittelimme erästä yhteistyötä. Minä olin kertonut Sinulle, että aioin kirjoittaa tutkielman Verlaine'ista,jota minä rakastin yhtä paljon kuin Sinä, ja silloin ehdotit — puol'leikkisästi, puol'tosissasi, joka oli Sinulle ominaista, että kääntäisit sikermän Verlaine'in runoja kirjani "kuvitukseksi". Mutta muutamia kuukausia sen jälkeen puhkesi vapaussotamme, jota varten Sinä olit kasvanut ja kypsynyt, ja meidän pieni yhteistyömme raukesi samoin kuin ne monet, monet kirjalliset teot, jotka elämäsi viime aikoina täyttivät mielesi.
Minun suunnitelmani toteutuminen jäi vuosikausiksi, ja olisi kai yhä jäänyt, ellei "Choix de poésies" olisi ollut jokapäiväisenä seuranani, ja myös muistuttajanani. Mutta nyt olen suorittanut osuuteni; se kehys on valmis, jonka tuli sisältää Sinun runosuomennoksesi. Sanon sitä kehykseksi juuri sen vuoksi, että tunnen kuinka kuollut ja tyhjä se on, verratessani sitä alkuperäiseen suunnitelmaamme. Olen kirjoittanut sen Sinua ajatellen, ja sen vuoksi tahdon omistaa sen Sinulle: se on yksinkertainen kiitos kaikista niistä herätteistä ja kauneusvaikutelmista, joita keskustelut Sinun kanssasi minulle välittivät, ja se on kiitos vilpittömästä ja hyvästä ystävyydestäsi, joka yhä vielä on minulle elävä voima.
Maaria, 6 p, heinäkuuta 1922.
Tekijä.