VIIDES KOHTAUS
Hra Rauhala (yksin).
RAUHALA. Hyvänen aika! Mielentila!… Seitsemän kuukautta sitten on hänen miehensä kuollut! Ja tuleeko minun maksaa vekselit vai ei? Niin, minä kysyn: tuleeko maksaa vai ei? No niin, miehenne on kuollut, sitten se mielentila ja kaikellaiset konstit… Pehtori — piru hänet periköön — on matkustanut jonnekin. Entä mitä minun tulee tehdä? Lentääkö ilmapallolla velkojain luota vai mitä? Tai juosta päin seinää, että luutkin menevät muruiksi? Tulen Pippurisen luo — ei ole kotona, Rajuheimo on mennyt piiloon, Kanasen kanssa jouduin hurjaan sanasotaan ja olin jo lennättää hänet ulos ikkunasta, Kasvanen makasi kuumeessa ja tätä vaivaa — mielentila. Ei yksikään veijari maksa! Ja tämä kaikki johtuu siitä, että olen heitä liiaksi hemmotellut, että olen akka, nahjus, rääsy! Olen ollut heille aivan liian hienotunteinen! Mutta vartokaapas! Kyllä minä vielä näytän! Piru vieköön, nyt ette enää laske leikkiä kanssani! Tähän istun (Istuu) törröttämään siksi kun hän maksaa! Brrr!… Kuinka minua sapettaa! Kiukusta väräjävät pienimmätkin verisuonet selkänahassa ja henkeäni oikein ahdistaa… Hyi, hyvä jumala, oikein on paha ollakseni! (Huutaa). Mies hoi!