TOINEN KOHTAUS.
Lomonen (yksin).
LOMONEN. Kylmä… Minä vapisen aivan kuin olisi tutkinto tulossa. Mutta pääasia on: tehdä luja päätös. Jos tuumailee kauan, horjuu epävarmana sinne tänne, puhuu paljon ja odottaa ihannetta tai todellista rakkautta, niin sillä tavoin ei tule naimisesta mitään. Brrr!… Kylmä! Naima neiti on mainio emäntä, sivistynyt, eikä hullumman näkönenkään… no, mitäs muulla väliä? Kas, kuinka mielenliikutuksesta minun korvissani alkaa soida. (Juo vettä). Olla naimatta ei enää käy päinsä… Ensiksi, olen jo kolmekymmentä viisi vuotias, ikä, joka, niin sanoakseni, on arveluttava. Toiseksi, minä olen säännöllisen, johdonmukaisen elämän tarpeessa… Minulla on sydänvika, kova sydämentykytys, olen sitäpaitsi herkkätuntoinen ja melkein aina hyvin liikutettu… Nytkin minun huuleni väräjävät ja oikeassa silmälautasessa joku aivan hieno verisuoni hermostuttavasti hyppelee… Mutta kaikkein kauheinta — se on uni. Tuskin olen mennyt vuoteeseen ja juuri alkanut nukahtaa, kun vasemmassa kyljessä jokin yht'äkkiä rapsahtaa ja olkapäässä ja pääkopassa alkaa takoa… Minä hyppään ylös kuin mieletön, kävelen sitten jonkun aikaa edes ja takaisin, kunnes taas menen maata. Olen juuri nukahtaa, kun kyljessä taas rapsahtaa. Ja sillä tavoin saattaa kaksikymmentä kertaa…