IV.
Pidoiss' uljahissa Kserkses
Istuu seurass' Esterin,
Haman heidän rinnallansa
Istuu mielin synkehin.
Eilen hänt' on onnettomuus
Ensimmäinen kohdannut —
Syystä hän ei viime yönä
Rahtuakaan nukkunut.
Mordekai, tuo Juutalainen,
Näet, suureen kunniaan
Tuli hänen neuvostansa —
Hirsipuuhun roikkumaan
Hän sen miehen olis suonut!
Nyt hän pelkää onneaan:
Kuningas jos suuttuis hälle,
Syöksis varmaan kuolemaan!
Silloin Ester ihanainen
Puhuu kansan puolesta:
»Minä olen Juutalainen,
Kuningas, heit' armahda!
Älä salli kansakunnan
Kokonaisen kadota
Vihast' yhden ainokaisen,
Ilkeästä kostosta!»
»Kuka heitä vainoaapi?»
Kserkses, valju vihasta,
Kysyy — Haman vavahtaapi,
Muoto kuollon kalpea.
»Tämä häjy Haman uros,»
Kuningatar vastasi —
Teloittaja Hamanin jo
Hirsipuuhun nostavi.