11 KOHTAUS.
Edelliset. Mäkelä, Anna, Kalle ja Helena (tulevat).
Anna: Hyvää päivää! Täällä tullaan oikein joukolla.
Hakala: Päivää, päivää.
(Tervehtii).
Mäkelä: Minä kuulin, että rahanne ovat löytyneet.
Hakala: Niin, Sakari oli löytänyt ne. Olkaa hyvät ja käykää istumaan!
(Kaikki istuutuvat. Kalle menee Liinun luo.)
Anna: No olipa se hyvä asia, että ne löytyivät.
Hakala: Minun täytyy tunnustaa suurella mielipahalla, että epäilin teidän, Mäkelä, löytäneet rahat. Uskoin tuota Kontti-Maijaa. Mutta minä pyydän sydämestäni anteeksi teiltä, Mäkelä ja samoin Kallelta. Ymmärrättehän, että hukkuva tarttuu oljenkorteenkin.
Mäkelä: Sattuuhan sitä ihminen erehtymään. Mielelläni annan teille kaikki anteeksi.
Kalle: Minä myös. Ja samalla pyydän uudestaan suostumustanne meidän liittoomme.
Hakala: Ottakaa vaan toisenne. Äsken kiivaudessani kielsin. Jumala siunatkoon teitä, lapset.
Mäkelä: Minäkin olen heidän liittoonsa suostunut. Toivotan onnea ja siunausta.
Kalle: Siis vietämme heti kihlajaisiamme. (Ottaa Liinua kädestä kiinni). Nyt olemme onnelliset.
Helena: Minä panen heti kahvit tulelle, niin saamme heidän onnekseen juoda.
Sakari: Ja Sakari tanssii oikein kauniin "Hollolan polskan".
Kalle: Eläköön Sakari, jonka kautta asiat kääntyivät näin hyvin.
Kaikki Eläköön!
Esirippu alas.