6 KOHTAUS.
Liinu. Kalle (tulee).
Kalle: Hyvää päivää, Liinu!
Liinu: Hyvää päivää, hyvää päivää ja tervetuloa! Käy istumaan!
Kalle: Kiitoksia! Saanko tulla vierellesi?
Liinu: Tule vaan jos tahdot.
Kalle (Istuutuu Liinun viereen). Missä teidän kaikki väki on, kun en tullessani nähnyt muita kuin Hannan?
Liinu: Isä on kaupungissa, äiti meni käymään niityllä.
Kalle: Joko olet puhunut vanhemmillesi aikeistamme?
Liinu: Kyllä puhuin äidilleni. Isäkin luultavasti antaa suostumuksensa… Hän on ollut nyt vähän iloisempi, kun hän pääsi irti siitä takausasiasta. Mutta jos sinun vanhempasi ei suostu?
Kalle: Ole huoletta! Kun kaksi rakastavaista tahtovat yhteen mennä, ei sitä voi estää muu kuin kuolema. Vai mitä arvelet, Liinuseni?
Liinu (Huokaa surullisena).
Kalle: Miksi niin surullisena huokaat, mikä mieltäsi painaa? Sano vaan minulle, jos sinua jokin suru painaa?
Liinu: Mitäpä surua minulla olisi, muuten vaan olin niin ajatuksissani.
Kalle: Minusta tuntuu niin onnelliselta, kun saan olla sinun luonasi. Sinun seurasi on minua aina viehättänyt. Sinun sinisilmiäsi katsellessa unohdan kaiken muun…
Liinu: Onnellinen olen minäkin sinun seurassasi, Kalle…
Kalle: Kohta vietämme kihlajaisemme, jos sinulla ei ole mitään sitä vastaan.
Liinu: Ei omasta puolestani mitään. Vaan täytyyhän minun kumminkin ensin saada selvä vastaus vanhemmiltani. Heidän suostumuksestaan olen kumminkin melkein varma.
Kalle: Silloin ei onnestamme puutu mitään. Ei mikään voi sitä häiritä. (Kiertää kätensä Liinun kaulaan). Yhdessä kuljemme tämän elämän läpi, yhdessä kestämme sen vaarat ja vastukset… Yhdessä nautimme onnesta…
(Suutelee Liinua).