9 KOHTAUS.
Liinu, (sitten) Hanna, (viimein) Sakari.
Liinu: Mistä liekin Maija taas sellaista päähänsä saanut. Tietysti hän sen teki taas paljaasta panettelemisen halusta.
Hanna (Tulee): Viisu-Sakari näkyy tulevan tänne. Hän ei olekaan pitkään aikaan meillä käynyt.
Liinu: Eipä tosiaankaan ole käynyt. Vaikka enpä minä hänen viisuistaan välitä. Sääli kuitenkin tulee Sakari-parkaa, häntä, hupsua raukkaa, kun ihmiset niin paljon narraavat.
(Sakari tulee sisään hassunkurisesti puettuna, laukku selässä).
Sakari: Päivää! Ostetaankos nyt lauluja? Sakarilla on oikein kauniita lauluja.
Hanna: Onko Sakarilla "Haamu"?
Sakari: On. Antaako Hanna 10 penniä?
Hanna: Annan. Mutta Sakarin pitää opettaa minulle nuotti.
Sakari: Sillä on se vanha nuotti. (Laulaa vapisevalla äänellä)
Yksi haamu se seisovi ovella
Ja hiljalleen kolkutti.
Yks' kerta, kun avainta liikutti,
Marianna sen huomasi.
Hanna: Tästä saat 10 penniä. (Antaa Sakarille rahan, Sakari antaa viisun). Laulappas nyt muutakin!
Sakari: Eipäs Sakari laulakaan, jos Hanna ei anna rahaa.
Hanna: Vieläkö Sakari osaa tanssia?
Sakari: Kyllä Sakari tanssii, jos saa 10 penniä. Välistä antavat herrat Sakarille hopearahankin, kun Sakari oikein kauniisti tanssii "Hollolan polskaa".
Hanna: No kyllä minäkin annan kymmenpennisen, jos vaan tanssit oikein kauniisti.
(Sakari rallattaa ja tanssii. Hanna ja Liinu nauravat).
Sakari: Kyllä Sakarin jalka vielä kepeästi nousee. — Ostaa kai Liinu-neitikin lauluja?
Liinu: En välitä nyt lauluista; annan Sakarille kymmenpennisen ilmaiseksi.
Sakari: Sakaripa ei huolikaan rahaa ilmaiseksi.
Hanna: Onko Sakari jo tullut niin rikkaaksi?
Sakari: Sakari on rikas. Niin rikas kuin herrat.
Liinu: Vai niin. Mistä Sakari niin rikkaaksi on tullut?
Sakari: Jumala pudotti taivaasta Sakarille rahaa.
(Hanna nauraa).
Sakari: Oikein totta!
Liinu: Pudottiko hän paljonkin?
Sakari: Paljon! Sakari ei ennen ole niin paljoa nähnytkään.
Liinu: Näyttääkö Sakari niitä minulle?
Sakari: En näytä, kun Hanna on tuossa.
Liinu: Entäs jos Hanna menee pois?
Sakari: Sitten näytän.
Liinu: Mene, Hanna, pois siksi aikaa.
(Hanna menee).
Sakari: Mutta eikö Liinu sano kellekään?
Liinu: No näytähän nyt.
Sakari (Vetää poveltaan lompakon): Tämmöisen Jumala Sakarille pudotti.
Liinu (itsekseen): Se on isäni lompakko! (Ääneen). Näytäppäs onko siellä mitään sisässä.
Sakari: Ei Sakari näytä. Jumala ottaa sen pois.
Liinu: Ei hän ota. Näytäthän sinä Liinulle?
Sakari (Avaa lompakon): Katso!
Liinu (itsekseen): Rahat ovat tallella! Minun pitää heti ilmoittaa isälle. (Menee ovelle ja huutaa:) Isä ja äiti, tulkaa!
Sakari: Liinu ei saa sanoa!