15 KOHTAUS.
Edelliset. Heta. Salmela. Ananias.
Heta (Juoksee hengästyneenä perältä). Auttakaa, auttakaa! varkaita!
Ketonen. Varkaita! Missä?
Peltola. Va-varkaita?
Heta. Hiljan huoneessa on varkaita!…
Ketonen (Huutaa oikeanp. ovesta). Ananias! Tule sukkelaan!
Peltola (Hiljalle). Nyt hän jo-joutui ki-kiikkiin.
(Ananias tulee oikealta).
Ketonen. Tule kanssani Ananias, otetaan varas kiinni.
(Menevät).
Hilja. Kyllä nyt täytyy saada isän suostumus!
(Ananias ja Ketonen kulettavat Einarin sisään).
Ketonen (Hämillään). Mitäs teillä täällä on tekemistä? Aijotteko minunkin talossani ruveta kiihoittamaan ja villitsemään rauhallisia ihmisiä. Se on varma, että tästä talosta ette saa ketään villityksi, joskin tytärtäni olette narranneet. Ole varoillasi, Ananias, tämän miehen vehkeitä vastaan.
Ananias. En ole ollut hänen kanssaan muussa tekemisessä, kun vaan "Työmies" lehden tilasin hänen kauttaan…
Hilja (Ottaa pöydältä lehden ja antaa sen Ananiaalle). Tässä on lehtesi!
Ketonen (Ankarana). Mutta minä en salli…
Hilja. Isä!
(Ananias menee oikealle).
Ketonen. Vai hänenkin olette narranneet… paras työmieheni!…
Einar. En ole ketään narrannut, se on vaan totta, että olen työväenyhdistyksen johtavia henkilöitä ja olen siellä pitänyt puheita ja koettanut parhaan kykyni mukaan selittää lähimmäisilleni sosialismin suurta aatetta, vaan se ei ole mitään villitsemistä, sen voivat nämä läsnäolevat todistaa, sillä he ovat olleet kuulemassa.
Ketonen. Siitä sen nyt kuulee, olet vietellyt heidät seuraasi. Mutta minun omaisuuttani ette tule jakamaan… olen minä vaan se mies…
Einar. Omaisuutta jakamaan!…
Ketonen. Sehän se teidän sosialistien päätarkoitus juuri on! Mutta ei se vaan niin käy…
Einar. Se on turhaa puhetta, jota aatteemme vastustajat ovat levittäneet ja jota jotkut ymmärtämättömyydessään uskovat.
Peltola. Ei mi-minunkaan o-omaisuuttani ku-kukaan ruvennut jakamaan…
Einar. Se on kerrassaan aivan väärä luulo, sillä meillä on paljon jalompi tarkoitus… Tarkoituksemme on kohottaa köyhälistö siitä alennuksen ja sorron tilasta, jossa se tähän asti on ollut. Toivon teidän nyt ymmärtävän… Mutta tarkoitukseni ei ollut tulla teille mitään esitelmiä pitämään… tahdoin pyytää teiltä tytärtänne vaimokseni… me rakastamme toisiamme… älkää kieltäkö!
(Ottaa Hiljan kädestä kiinni).
Ketonen. Minäkö, mestari Ketonen, antaisin tyttäreni, sosialistille… ei, siitä ei tule mitään…
Peltola. E-e-eihän sinulla ole mi-mitään mu-muuta häntä va-vastaan ja eihän ra-rakkauteen pi-pidä se-sekoittaa po-politiikkaa. Su-suostu va-vaan heidän py-pyyntöönsä!
Ketonen. Se on mahdotonta!… parasta on siis että poistutte, herra Salmela.
Hilja. Siis et suostu, isä?
Ketonen. En!
Hilja (Kiivaasti). Silloin poistun minä myös. Lähdetään Einar, kyllä me tulemme maailmalla toimeen…
Heta (Erikseen). Kyllä nämä ovat maailman lopun enteitä!
(Menee perälle).
Hilja. Lähtekäämme; mutta sen minä tiedän, että tätä ei olisi tapahtunut, jos äiti olisi elossa.
Peltola. Vo-voitko la-laskea ty-tyttäresi me-menemään. A-anna vaan su-suostumuksesi. Mi-minä ta-takaan, että Hilja saa kelpo mi-miehen…
(Hilja ja Einar yrittävät lähteä.)
Ketonen (Neuvotonna). Mitähän Briitta olisi tehnyt tässä asiassa?
Hilja. Ei hän vaan näin olisi antanut tapahtua.
Peltola. Ei Briitta o-olisi sa-sallinut sekoittaa ra-rakkautta po-politiikkaan.
Hilja (Avaa oven). Siis meidän täytyy lähteä…
Peltola. Ve-veli Ke-Ketonen!
Ketonen (Heltyneenä). Ei, älkää menkö. Olenpa kummallisessa asemassa. Mitä tehdä? (Ajattelee hetken) Hmh… hmh… No niin, eihän sille mitään mahda! Ottakaa lapset toisenne ja olkaa onnelliset!
Einar. Kiitos! (Sulkee Hiljan syliinsä) Nyt olet minun!
Peltola. Py-pyydän saada to-toivottaa onnea!
(Kättelee).
Hilja. Kiitos, kiitos jalomielisyydestänne, setä Peltola.
(Keskustelevat hiljaa keskenään.)
Ketonen (Erikseen). Luulenpa melkein, että Briittakin olisi suostunut, jos hän olisi elossa, eikä hän olisi, kukaties, antanut sekoittaa rakkauteen politiikkaa. (Ääneen) Mutta sinulle minä sanon, veli Peltola, että sinä et tuolla tavoin toimien saa eukkoa kuuna päivänä.
Peltola. Minä pä-päätinkin py-pysyä loppuikänikin va-vanhana po-poikana. Mutta vä-vähät si-siitä! Hy-hyvilläni o-olen ku-kun a-asiat nä-näin kä-kääntyivät, si-sillä va-vaarallista o-on se sekottaa ra-rakkauteen po-politiikkaa!
(Esirippu alas.)
End of Project Gutenberg's Rakkautta ja politiikkaa, by Armas E. Turunen