14 KOHTAUS.
Hilja. Peltola. Ketonen.
Ketonen (Tulee perältä). Kas täällähän sinä oletkin veliseni ja minä kun kävin sinua etsimässä kotoasi. Olikin hyvä, että tulit. Hilja, meneppäs puuhaamaan kahvia!
Hilja. Käskin jo Hetan keittää, kyllä se kohta joutuu.
Ketonen. No mitenkäs ne asiat hurisevat, mitä sinulle kuuluu, veliseni.
Peltola. E-eihän tä-tässä mitään e-erinäisiä, tu-tulin vaan ta-tapaamaan ty-tytärtäsi, kosimapuuhissa o-olen.
Ketonen (Hyvillään). Ja tyttäreni suostuu?… Johan sen sanoin…
Peltola. E-ei su-suostu.
Ketonen. Mitä? Paneeko hän vastaan.
Hilja. Emmehän me sovi toisillemme ja minä kun…
Peltola. Me pä-pä-päätimmekin, e-ettemme me-menekään na-naimisiin.
Hilja. En voi, sillä rakastan toista. Olen, kuten jo sanoin, luvannut mennä Salmelalle.
Ketonen. Hiljaa, tyttö! En kärsi kuulla puhuttavan tuosta Salmelasta…
Peltola. Mi mi-mitäs sinulla o-on oikeastaan si-sitä mi-miestä vastaan. Minä hu-huomasin, vaikka my-myöhään, e-että e-ei minun so-sovi mennä na-naimisiin nuoren ty-tytön kanssa…
Ketonen. Mutta ei sittenkään hän mene Salmelalle…
Peltola. Mu-mutta ky-kyllähän se mies ja-jaksaa vaimonsa e-elättää on hä-hänellä siksi hy-hyvät tu-tulot. Hänet o-olen tu-tuntenut ka-kauvan, hän on hy-hyvä mies… mitäs sinulla si-sitten o-on hä-häntä vastaan.
Ketonen. Hän on sosialisti… hän villitsee ihmisiä koettaa kiihoittaa ihmisiä laiskureiksi… sanalla sanoen en kärsi sosialisteja…
Peltola. Minäkin ku-kuulun ty-työväen yhdistykseen…
Hilja. Minä myös!
Ketonen. Mitä? Oletteko tulleet hulluiksi… onko Salmela saanut kaikki villityksi?…