KAHDESKYMMENES VIIDES LUKU.
Jong Penin tiedot minusta. — Laamalahkoja. — Kansan taitamattomuus. —
Laama-alkuja ja palvelialaamoja. — Taikakeinoja. — Erehtymättömyys.
— Naimattomuus. — Kuvanveistäjiä. — Rukousmylly. — Nunnaluostaria. —
lhmisenluisia kapineita. — Veren juonti. — Tauteja ja lääkityksiä. —
Noituutta. — Haavuria. — Hieronta.
Ennenkuin lähdin luostarista, tiedustelivat munkit minulta kaikenkaltaisia Intian oloja, lääkitysasioita j.n.e. sekä olinko kuullut siitä nuoresta sahibista, joka suuren sotajoukon kanssa oli tullut Tiibetin rajan yli ja jonka Jong Pen oli voittanut ja tappanut.
Minä tietysti en ollut tästä mitään kuullut ja hauska oli saadani tietää, kuinka mainittu Taklakotin herra oli noin vaan ylimalkaan "myynyt karhun nahan ennenkuin hän oli karhun ampunut." Munkit pitivät minua hintulaisena lääkärinä, joka olin toivioretkellä Mansarovar-järvelle, ja ruskettuneet, kauvan pesemättömät kasvoni soveltuivatkin tätä luuloa vahvistamaan. Kovin uteliaita olivat tietämään parannetaanko Intiassa tauteja salaperäisillä keinoilla vai tavallisilla lääkkeilläkö. Minä puolestani myös halusin heiltä tietoja ja koetin aina kääntää puhetta itse kysyjiin.
Ennestään tiesin laamoja olevan eri lajia: punaisia, keltaisia, valkoisia ja mustia laamoja. Punaiset ovat vanhimpia ja niitä on enimmän. Näiden jälkeen keltaiset ovat valtiollisesti ja uskonnollisesti yhtä mahtavia kuin punaiset, mutta niitä on vähemmän. Valkoiset ja mustat laamat ovat luostarien työntekijöitä, maalaria, kirjanpainajia, savenvalajia ja koristelioita. He ovat myös palvelusveljiä, ruoanlaittajia ja paimenia, he myös toimittavat kirjurien ja pyövelin virkaa.
Luostarit ovat tavallisesti hyvin rikkaita, sillä Tiibettiläiset ovat sangen taika-uskoisia ja laamojen orjuuttamaa kansaa, ja laamat eivät suinkaan ole taitamattomia kaikilla keinoilla kiskomaan rahoja taitamattomalta kansalta. Laamat harjoittavat sen ohessa rahakauppaa, lainaten rahoja korkeata kuukausikorkoa vastaan. Ellei maksa seuraa määräpäivänä, otetaan lainanottajan tavarat takavarikkoon, mutta jos ei summaa ja sen korkoa siten saada kokoon, joutuu velkamies luostarin orjaksi.
Laamojen lihavat kasvot kyllä näyttivät, että he muutamista paastoistaan huolimatta yleensä eivät huoli mitään puutetta kärsiä ja epäilemättä viettävät he huoletonta, mukavaa ja osittain ylöllistäkin elämää, monestipa myös tuhlaavaista, hekumallista ja turmioon viepää oloa.
Suuremmilla luostareilla on vuotuista valtioapua. Suuria summia saadaan myös toivioretkeläisten uhreista ja heiltä otetaan kaikenlaisilla keinoilla, joita vähemmän uskonnollisessa maassa kuin Tiibetissä pidettäisiin luvattomina, jopa rikoksellisinakin. Jokainen Tiibetin tuntia tietää, että Tiibetissä varakkaita ovat ainoastaan kaupunkilaiset, dakut ja laamat ja että kaikki muu kansa on perin köyhää, munkit kun imevät itsellensä kaiken maan mehun ja ytimen. Kansa pidetään täydellisessä tietämättömyydessä ja harvoin tapaa maallikkoa, joka osaisi edes lukea, saatikka kirjoittaa. Kaikki täytyy tapahtua laamojen kautta. Laamatalot asukkaineen ja maineen ovat vapaat kaikista veroista ja maksoista, ja jok'ainoa laama ja laamanalku saa elinkautiseksi eläkkeekseen tsambaa, tilliteetä ja suolaa. Laamoiksi otetaan kaikista kansanluokista, olkoot sitte kunniallisia, ihmismurhaajia, varkaita tai roistoja, kaikki kelpaa laamojen veljeskuntaan. Yksi tai kaksi jäsentä kustakin tiibettiläisestä perheestä tekee luostarilupauksen ja joutuu "laamaksi" ja täten saavat munkit suuren vallan perheissä, niin hyvin vakinaisten kuin paimentolaisten joukossa. Tuskin laskee liikoja, jos sanoo, että Tiibetissä toinen puoli miehistä väestöä on laamoja.
Joka luostarissa on laamanalkuja (khibbi) sekä taitamattomia ja rappiolle joutuneita laamoja ylempien laamojen orjina, jotka toimittavat luostarin kaikki karkeammat työt. Näillä on puku ja ajeltu pää aivan samoin kuin ylemmillä laamoilla, mutta ovat vaan palvelioita eivätkä ota välitöntä osaa luostarin asioihin. Laaman- ja munkinalut otetaan jo nuorina laamataloihin ja opinnoissa heitä harjoitetaan kauvan vanhempien laamojen johdon ja tarkastuksen alaisina. Alemmat tunnustavat ylemmille rikoksensa. Monet tutkinnot onnellisesti suoritettuaan tulee heistä itse kustakin oikea laama, joka sana merkitsee "ylhäistä pappia". Toisinaan munkinalutkin ottavat osaa niihin eriskummallisiin uskonnollisiin menoihin, joita laamat puettuina eläinten nahkoihin y.m. hypyillä, lauluilla, kelloilla, torvilla, huiluilla ja rummuilla rymyten ja ruumistansa väännellen toimittavat.
Jokaisella isolla luostarilla on esimiehenä ylilaama, jota nimeä ei ole sekoitettava Dalailaamaan, päälaamaan, joka on budhalainen "paavi" Lassassa ja jonka sielu muka pääsee vaeltamaan toisesta ruumiista toiseen. Kaikki laamat syövät, juovat ja makaavat yhdessä, paitsi ylilaama, jolla on oma majansa.
Yhden kuukauden kunakin vuonna elävät laamat kokonaan erillään muista, harjoittavat hartautta eivätkä saa puhua luotua sanaa. He paastoovat 24 tuntia erältänsä, jolloin nauttivat ainoastaan hiukan teetä ja voita. Ei silloin myös nuuskata eikä syljetä, jotka muuten ovat yleisimpiä Tiibettiläisten tapoja.
Laamat tahtovat muitten ihmisten pitämään heitä erehtymättöminä ja tällä perustuksella he vaativat ja saavat kunnioitusta ja sokeata luottamusta kansalta, joka heitä elättää ja vaatettaa. Minä havaitsin laamojen yleensä olevan älykkäitä, mutta raakoja, julmia ja epärehellisiä; samaa sanoivat myös ne sorretut alkuasukkaat, jotka eivät mitään muuta mieluummin halua, kuin päästä vapaaksi laamojen ikeestä.
Laamat käyttävät hyödyksensä sitä suurta taitamattomuutta, jossa heidän on, onnistunut pitää kansaa, ja sen nojalla he väittävät omistavansa salaisia tietoja, joiden avulla he pystyvät parantamaan tauteja, saamaan ilmi murhaajia ja varkaita, muuttamaan virtojen suuntaa ja aikaansaamaan äkkinäisiä myrskyjä. He sanovat lumoavansa ne pahat henget, jotka tauteja synnyttävät. Totta onkin, että laamat, arvattavasti hypnotiseeraamalla, panevat potilaansa näkemään näkemättömiäkin ja havaitsemaan esineitä, joita todellisuudessa ei heidän lähellänsä ole. Täten on selitettävissä ne monet jutut Budhan ilmestyksistä, näyistä ja hengistä, joita tietämättömälle kansalle uskotellaan ja joilla kansaa pelotellaan säästöjänsä luostarille lahjoittamaan. — Henkien manaukset, villit tanssit ja tainnuksiin menemiset ovat tässä kohdin tärkeitä temppuja.
Laamanalut tekevät luostariin mennessään puhtauden lupauksen, jota ei kuitenkaan aina pidetä, harjoittavatpa vielä inhottavimpiakin paheita. Siksi onkin tavallisesti keski-ikäisillä laamoilla niin iljettävä muoto.
Kaikilla isommilla luostareilla on palveluksessaan yksi tai useampia kuvanveistäjiä ja piirtäjiä, jotka samoelevat piirikunnassaan ristiin rastiin, kapuelevat vaikeimmin päästäville paikoille ja hakkaavat kiviin ja kallioihin tuon iänikuisesti yksitoikkoisen ja kaikkialla esiytyvän tiibettiläisen rukouksen: "Omne mani padme hun!" Kerran onnistui minunkin muiden näkemättä vaivalla ja vastuksella saada haltuuni kaksi sellaista isohkoa kiveä, joissa on tuo sama kirjoitus.
Laamataiteilijat valmistavat myös n.s. rukousmyllyjä; nämät ovat koneellisia laitoksia, joilla Tiibettiläinen rukoilee jumalaansa veden, tuulen tai käsivoiman avulla. Isommat myllyt, joita vesi käyttää, asetetaan puron tai virran varaan sillä tavalla, että vesi pyörittää suuria pyöriä, joihin koko tiibettiläinen rukouskirja on kaiverrettu. Tuulella käytettävät rukousmyllyt ovat muutoin samallaiset kuin Shokalaisten, mutta näissä on useasti myös painetuita rukousnauhoja.
Käsivoimalla käytettävät rukousmyllyt ovat kahta lajia ja joko hopeata tai kuparia. Yksityisten käyttämät ovat noin 25 senttim. korkeita lieriöitä, joiden sisässä nopeata vauhtia pyörii ne rukousrullat, jotka rukoilia panee liikkeeseen painamalla lastaa lieriön päällä. Nelikulmaisesta lävestä lieriön kyljessä sopii nähdä kuinka nopeasti pyörä kiertää ympäri. Jokapäiväinen rukouspyörä on kuitenkin vähän toisellainen. Lieriössä on kaksi liikkuvaa pikku lieriötä ja niiden välissä on pyörä. Lieriön ja pyörän lävitse kulkee rautainen akseli. Lieriön ympärillä on rengas ja siinä ketjut ja ketjuin päässä pieni paino. Kun tähän painoon koskee käsin, vaikuttaa se jollakin tavoin sen, että lieriön sisäinen pyörä rupeaa liikkumaan, aina vasemmalta oikealle. Kun nyt tuo lyhyt rukous on kierretty tai kaiverrettu pyörään ja kun tämä käy lukemattoman monta kertaa ympäri, seuraa, että rukous pyörii yhtä monta kertaa ja rukoiltu siis on samoin niin monta kertaa. Vanhemmissa rukousmyllyissä on rukoukset käsin kirjoitettu eikä painettu. Lieriön ketjuun tai painoon on useasti kiinnitetty tenhottimia (amulettia) niinkuin malakiitti-, akhaatti-, luu- tai hopearenkaita. Näitä rukouskoneita on joka ainoassa tiibettiläisessä perheessä ja melkein jokaisella laamalla yksi. Ne kätketään tarkoin ja ulkolaisen ei ole niitä helppo saada. Tiibetissä matkustaissani sain niinä kuitenkin ostaa 12 kappaletta, joista kaksi on hyvin vanhaa. Rukousnauhaa laamat käyttävät samoin kuin katolilaiset; heillä on sitä paitsi muuan pronssinen rukouskapine, jota he rukoillessaan kääntelevät käsissään. Se on noin 10 senttim. mittainen, ympyriäinen sileä puikko, johon molemmin käsin tartutaan.
Tiibetissä on, samoinkuin muissakin budhalaisissa maissa, myös nunnaluostareita. Nunnat ovat enimmäkseen epämiellyttävän näköisiä ja huonossa arvossa, he ajelevat päänsä ja urheilevat taikauskolla juuri niinkuin munkitkin. Muutamissa nunnaluostareissa pidetään hyvää kuria, mutta useimpiin on munkeilla vapaa pääsy, ja seuraukset ovat sen mukaisia. Muutenkin ovat nunnaluostarien asukkaat oloissaan ja eleissään yhtä huikentelevaisia ja yleensä yhtä alhaisia ihmiskunnan edustajia kuin laamamunkitkin.
Muutamilla laamoilla on eräinä vuoden aikoina suurempi seurusteluvapaus naisten kanssa. Nämät ne ihmisen luista tekevät soittimia, ruoka- ja juoma-astioita. Näistä taitureista kerrotaan, että he juovat ihmisverta pääkalloista tekemistään maljoista.
* * * * *
Laamat kävivät puheliaiksi, ja heikon kielitaitoni sekä omain havaintoini avulla oli minun mahdollista saada tietooni muutamia yksityisseikkoja tavallisimmista taudeista ja laamojen parannustavoista.
He selittivät kuumeen olevan tautien syynä (eikä päin vastoin seurauksena) ja että kuumeen on ruumiiseen tunkenut paha henki. Sanoivat olevan hyviäkin henkiä, rikkauden ja onnen tuojia. Luolissa, rotkoissa y.m.s. paikoissa asuu muka sellaisia henkiä ja kun niitä käy kerran tervehtimässä, saa niiltä joko sairautta tai terveyttä; jälkimäisestä tulee kiittää, mutta jos menee toisen kerran terveisille suuremman palkinnon toivossa, rangaistaan häntä ahneudestaan sokeudella, rampaudella j.n.e. — Pahat henget ilmestyvät ihmisten tai erinkaltaisten eläinten tai petojen hahmossa, päätti eräs lihava koukkusormi laama.
Kun minä luettelin moniaita tauteja ja ruumiin epämuodostuksia sen mukaan kuin olin matkallani kuullut ja nähnyt, selitettiin kaikki vaan pahojen henkien kujeeksi ennen lapsen syntymistä. Paiseita ja leiniä vastaan ei tiedetty mitään keinoa.
Tiibettiläisten vatsat ovat yleensä huonossa kunnossa, ja kuinkapas toisin saattaisi ollakaan, kun juovat niin ylön änkensä likaista teetä hirveät paljoudet päivässä ja kun lisäksi niin kovin himoitsevat väkijuomia! Sellaiset sekoitukset turmelisivat jo nälkäkurjenkin vatsan. Kieli on tavallisesti kauttaaltaan valkoisessa talmassa. Surullisinta on, että tällaisessa alppimaassakin pahatauti mitä kauheinta tuhoa tekee.
Pahan hengen tarkoitus ruumiiseen tunkeutuessaan on vain veren janonsa sammuttaminen. Tämän poisajamiseksi tuodaan sentähden sairaan viereen joku pieni eläin, koira, lintu y.m. jos tauti on vähäpätöinen. Jos tauti on ankarampi, tuodaan lammas; vesimaljaa heilutellaan sairaan pään päällitse ja sitten se tyhjennetään eläimen päälle, johon paha henki on täten lumouksilla houkuteltu ja tietysti mielellänsä mennyt, jos hän on hyvällä päällä, lisäsi tiedonantajani.
Täten taudistunut eläin viedään teitten ristimykseen ja kuopataan siinä heti elävänä. Sillä aikaa kun paha henki täällä tyydyttää verenjanoansa, ehtii sairas parantua. Oksia ja orjantappuroita sitten siroitellaan tielle, ettei paha henki pääsisi palaamaan. Ja lopuksi saa laama runsaat lahjat, kun on osannut noitua pahan hengen pakosalle.
Tiibettiläiset ovat huonoja haavureita, kun eivät tunne ihmisruumiin anatomiaa ja kun heillä on niin kehnot kapineet ja kankeat sormet työhönsä. Joka mies on kuitenkin olevinansa haavuri. Leikkaukset, jotka muutoin tehdään tavallisella veitsellä, onnistuvat aina huonosti: potilas saa kauheasti kärsiä ja sittenkin tavallisesti kuolee käsiin.
Nyrjähtyneitä jäseniä osataan taidollakin paikoilleen vetää sekä myös luunkatkeamia sitoa. Eräästä Himalaijan sienestä tehdään tällöin salvaa, jolla särkynyttä paikkaa voidellaan. Tiibetin puhtaassa ja raittiissa ilmassa luuviat verrattain pian paranevat, mutta luut osuvat harvoin oikein kohdallensa ja seurauksena ovat epämuodostukset ja rustot.
Kuumeessa ja leinissä käytetään tosin myös Akonitum-lääkettä ja hieromista, jota naiset rajusti toimittavat. Tiibettiläisten kömpelöt sormet eivät tämmöiseen työhön oikein sovellukaan. Tavallista sarvinkuppausta käytetään myös menestyksellä.
Hyvin yleistä oli lapsilla kovin suuri vatsa, arvattavasti navan huonosta hoidosta pienenä. Muutamien lasten vatsa oli niin kovin venynyt, että he tuskin saattoivat seisoa. Vanhemmalla iällä tämä pöhötys tosin vähenee ja ruumis saa taas säännöllisen muotonsa.