II.
Mihin kehoittaa meitä Marianpäivä?
Se kehoittaa meitä iloitsemaan Neitsyt Marian kanssa, iloitsemaan siitä, että Vapahtaja on niin suuri ja ihmeellinen, niin ymmärtäväinen ja laupias, niin altis iloitsemaan iloitsevien kanssa ja kärsimään kärsivien kanssa.
Mutta tämä päivä kehoittaa meitä myös murehtimaan Marian kanssa, murehtimaan sitä, että tämä mies, tämä ihmiskunnan ihanin ja paras, naulittiin ristille, ja että tämä tapahtui meidän tähtemme.
Kun näin suremme ja iloitsemme Marian kanssa, asetamme hänet sille paikalle, joka hänelle kuuluu: ensimmäiseksi naisten joukossa, mutta samalla vertaiseksemme. Meidän ilomme ja surumme on se Pyhä savu, jota hänelle suitsutamme. Ja tähän suitsutukseen sisältyy yhtäältä syvän kunnioituksen ja toisaalta yhteisen surun ja katumuksen tunne: ihminen suree itseään, omaa huonouttaan ja kelvottomuuttaan Ihmisen pojan edessä.
Nyt paaston aikana Neitsyt Maria kulkee mustiin puettuna. Pukeutukaamme mekin mustiin, ei ulkonaisesti, vaan sisällisesti. Sillä kristikunnan suuri muistopäivä, Pitkäperjantai, lähestyy. Amen.