RISTIN VOIMA.
5. Paaston aik. sunnuntai. — Joh. 11, 47—57.
Poikasena lukiessani Robinson Crusoeta ihmettelin, miksi espanjalainen, jonka Robinson pelasti villien käsistä, tämän tiedusteluun, mitä kansallisuutta hän oli, vastasi latinankielellä: kristitty. Ajattelin, miksi hän ei voinut sanoa kotimaansa nimeä. Mutta — sitten jälkeenpäin minulle kirkastui, että jos espanjalainen olisi sanonut kotimaansa nimen, se ehkä ei olisi häntä niinkään auttanut. Sen vuoksi hän sanoi olevansa kristitty, ettei mitään väärinkäsitystä voisi syntyä. Sillä eihän hän tiennyt minkä maan miehiä hänen pelastajansa oli. Sen vuoksi hän vetosi korkeampaan kansalaisuuteen kuin tämä maallinen.
Tämän päivän tekstissä Johannes huomauttaa eräästä seikasta, jonka Vapahtajan kuolema on aiheuttanut. Hän on tahtonut sen kautta »koota yhdeksi hajalla asuvat Jumalan lapset», — siis tehdä rististä kaikkia kansoja yhdistävän tunnusmerkin.
Onko Vapahtajan toive täyttynyt?
On ja ei.
Toisin sanoen: on aloja, joilla eri maiden kristityt kohtaavat toisensa veljinä, antamatta kansallisuusrajojen eroittaa heitä. Mutta on toisia aloja, joilla ei yhteisymmärrystä synny, vaikka kaikki kunnioittavat ristiä.
Edelliseen ryhmään kuuluu esim. N.M.K.Y. ja N.N.K.Y., nuorten miesten ja naisten kristillinen yhdistys. Se on kansainvälinen liike, jonka tarkoituksena on koota kaikkien maitten nuoret miehet ja naiset ristin ympärille toteuttamaan Vapahtajan aatetta, rakkauden käskyä, josta hän ylimmäispapillisessa rukouksessaan puhuu.
Ne ovat suuria ja valtavia liikkeitä ja meillä kaikilla, jotka tahdomme olla Jumalan ystäviä, on täysi syy kiinnittää niihin mitä vakavinta huomiota. Niissä on jo osaltaan toteutunut Vapahtajan sana »Että he kaikki yhtä olisivat.»
Meihin tekee valtavan vaikutuksen kuullessamme, että jossakin N.M.K.Y:n maailmankonferenssissa on kahdellakymmenelläviidellä kielellä veisattu Lutherin mahtava taisteluvirsi: »Jumala ompi linnamme.» Me näemme siinä ristin voiman, joka kerran on oleva tunnustettu kaikessa maailmassa, ja tekevä maailman kansat veljiksi keskenään.
Niin — on oleva, mutta ei vielä ole. Se on surullista. Vielä eivät maailman kansat kohtaa veljinä toisiaan kaikilla elämän aloilla. Vielä on olemassa sotia ja taisteluita. Parastaikaa riehuu maailmassa suuri sota ja kaikki sotaakäyvät valtiot ovat kristityitä — niin, melkein kaikki.
Kuinka se on ymmärrettävä?
Risti ei ole tullut vielä voimaksi yhteisymmärrykseen ja veljelliseen rakkauteen. Siinä on syy.
Mutta — ilahduttavia merkkejä rupeaa jo näkymään. Itse taistelutantereillekin tunkeutuu risti, sovintokuoleman ja jumalallisen rakkauden merkki.
Luin äskettäin jostakin lehdestä kuvauksen Saksan itärintamalta. Siellä makaavat venäläiset ja saksalaiset vastakkain juoksuhaudoissaan ja kuoleman enkeli kulkee rintamain välillä, niittäen saalistaan. Mutta — tuli jouluaatto. Koko edellinen päivä oli ankarasti taisteltu. Ja kaiken todennäköisyyden mukaan taisteltaisiin seuraavanakin päivänä, jouluaattona. Niin tapahtuikin. Koko päivän riehui taistelu mitä kiihkeimpänä, kunnes se illan hämärtyessä vähitellen lakkasi. Ihmeteltiin aluksi tuota outoa hiljaisuutta, — kunnes yhden ja toisen sotilaan mieleen molemmilla puolin hiipi ajatus: nythän on jouluaatto! Jo kipuaa saksalainen sotilas juoksuhaudan reunan yli, kädessään pieni kuusi, jossa lepattaa muutamia kynttilöitä, ja lähtee hiipimään venäläisten linjoja kohti. Sykkivin sydämin hän kulkee, odottaen eikö laukausta kuulu. Ei kuulu. Koko seutu, missä äsken taistelu riehui, on aivan äänetön. Saksalainen saapuu vihollisten juoksuhaudalle. Hänen takanaan virittävät toverit jouluvirren. Ja ihme: vihollisten juoksuhaudasta ojentuu saksalaista vastaan ystävällisiä käsiä ja kyyneleisiä kasvoja. On jouluaatto, Jeesuslapsen pyhä syntymäjuhla. Nyt ei taistella, nyt annetaan aseiden levätä. Nyt vallitsee rauha maassa ja ihmisten kesken mielisuosio.
Ihmeellinen kertomus. Siinä ilmenee risti voimassaan. On, kuin näkisivät molemmat taistelevat kansat korkean ristinpuun ja Vapahtajan siinä riippuvan. On, kuin kuuluisi ääni yli hämärään kääriytyvän maan: »… vaan myös kootakseen yhdeksi hajallaolevat Jumalan lapset.» Sellaista saa risti aikaan.
Risti, pyhä ristinmerkki! Jospa se tulisi voimaksi kaikkien maailman kansojen elämässä yhdistämään kansat rakkauden siteillä toisiinsa. Amen.