ENSIMÄINEN KOHTAUS.
ROSENHANE, METSTAKE, JORDAN, TÖRNSKJÖLD ja muita aatelisherroja;
vouteja, vallesmanneja ja palvelijoita.
ROSENHANE: Terve tuloa, korkea-arvoiset herrat. Terve tuloa, Jordan, pitkältä matkaltasi.
JORDAN: Neljä hevosta olen ajanut näännyksiin. Tässä nyt olen pitojen koristuksena, ha-ha-ha!
ROSENHANE: Terve tuloa Metstake, vanha sotaveikko. Paisut, paisut vaan yhä.—Terve tuloa kaikki yhteisesti ja jokainen erikseen!
Olen pyytänyt teidät kokoon erihaaroilta tänne Viipuriin. Se on kenraalikuvernööri Mörnerin tahto. Hän on matkoilla ympäri läänejänsä ja halusi poiketa tänne meille viettääksensä jonkun hetken vanhojen sotatoverien seurassa.
JORDAN: Hurraa Mörnerille!
MUUT: Hurraa kenraalikuvernöörille.
ROSENHANE: Panen toimeen sotaväenkatselmuksen hänen kunniakseen, ja sitten pidot. Katsokaa että otatte vastaan iloisesti: ettei näkyisi ainoatakaan hapanta naamaa! Ei juhlallisesti, ei aristellen, ei äänettöminä. Hän on niitä Saksan sotakarhuja, on tottunut meluun ja rakastaa pitoja.
JORDAN: Sanalla sanoen, hän on meidän miehiä.
METSTAKE: Joskus, muistan, taistelun kuumimmassa tuoksinassa, hän saattoi sanoa toisen korvaan: entäs se Weimarin olut, veikkonen! Ja kannusti hevosensa eteenpäin.
ROSENHANE: Ja nyt kun hän on meidän erämaihimme joutunut, on iloinen hetki hänelle kahta arvokkaampi. Niinkuin meille jokaiselle! Kuka kärsisi surullisia naamoja tai tyytymättömiä puheita. Valmistukaa, valmistukaa; älköön olko yhtäkään selvää sielua! Parasta että huudatte kaikki yhteen suuhun kun hän tulee, niinkuin vaan joku hyvä ystävä saapuisi juomaseuraan.
Hei, palvelijat, kantakaa esiin mitä hyvää teillä on. (Palvelijat kantavat esiin ruokia ja juomia).
Metstake, Käkisalmen herra, olen kuullut, että sinä syöt puoli härkää yhdessä ateriassa. Syöppäs kokonainen tällä kertaa.
METSTAKE: Saa nähdä kuinka hyvää alustusta tarjoatte.
ROSENHANE: Ha-ha-ha, vieläkö mahtuu alustuskin!—No översti Jordan, Savonlinnan herra, olen kuullut sinun tyhjentävän kannun olutta yhdessä siemauksessa. Tyhjennäppäs kaksi tällä kertaa.
JORDAN: Ennestään on jo paljon sisällä.
ROSENHANE: Niinpä näkyy. Varo itseäs Jordan! Sinä olet suuri suustasi kun olet juovuksissa ja mahdoton hallita: joskus olet tehnyt asioita, joita ei selvänä voi enää parantaa. Ei liiaksi! Ei liiaksi, Jordan! Muista!
JORDAN: Sinä et ole minun herrani.
ROSENHANE: No-no, Jordan. En tarkoittanut pahaa. Urhoollisuutesi Lytsenillä kieltää sinua solvaisemasta, vaikka joisit sekä järkesi että koko pääsi.
JORDAN: Tuohon käteen, sotaveikko. Silmää räpäyttämättä teen kunniaa vapaaherrallesi, eikä jalkani horjahda.
ROSENHANE: No istukaa kaikki ja nauttikaa, mitä tarjona on. Hei
Törnskjöld siellä! Miksi niin alla päin?
METSTAKE: Häntä ei tunne entiseksi. Istuu kuin paleltunut nauriinvarsi.
ROSENHANE: Sano, Törnskjöld, mikä painaa sinua? Kas tässä, koetetaan, eikö Suomenkin olut saa suruja pakoon. Hei!
TÖRNSKJÖLD: Malttakaa jo oluenne kanssa. Silloin kuin me täällä huoletoinna mässäämme, käy paholainen irrallaan, ja minä hetkenä emme aavistakaan, voi olla keskellämme.
METSTAKE: Tuopa uhkaavalta kuulostaa.
JORDAN: On ollut papin parissa. Mitä sinä paholaisista keskellä päivää!
TÖRNSKJÖLD: Vapaana kulkee Samuel Cröell.
(Kaikki hytkähtävät.)
Liian kevyesti katsotte asioita. Kun hän Ruotsista sai armokirjan kuolemantuomiosta, te kaikki sanoitte itseksenne: no, jääköön hirttämättä mies pahanen. Ja luulitte, että kaikki oli niinkin hyvä, Samuel Cröell muka syrjään sysättynä. Ja hiljaa olikin kaikki. Mutta se oli vaan valmistusaika. Pirullinen juoni on alkuunpantu meitä vastaan. Samuel Cröell esiintyy jonkinlaisella valtakirjalla varustettuna. Hän antaa ilmi muka meidän virheitämme, matkustelee, kerää todistuksia meitä vastaan syyttääkseen meitä hovioikeudessa. Varokoon jokainen itseänsä. Ei ole hyvä mässätä ja iloita.
METSTAKE: Kun et itse saata nauraa, älä pilaa toisten iloa!
JORDAN: Hää, sinä, myrkyn sekotit oluehen!
TÖRNSKJÖLD: Sanoin vaan missä myrkky on. Olen saanut tietää, että Cröell lähestyy Viipuria, on aivan lähellä. Voi olla täällä milloin hyvänsä. Hän hakee herroja kuin korppi haaskaa.
JORDAN: Itse Pehr Brahe on puolellamme. Tahdotko kuulla? (Vetää kirjeen povestansa, lukee:) »Kunnon Jordan!»—Alku ei kuulu teihin, mutta mitä lopussa seisoo, sen saatte tietää. Avatkaa siis korvalaukkunne! »Mitä siihen mieheen, Samuel Cröelliin, tulee, joka syyttää sinua ja monta muuta maan rehellisistä alamaisista, kaikenlaisista törkeistä rikoksista, niin käsken minä sinua ottamaan häneltä valtakirjan niinkuin kunniattomalta ja lähettämään hänet Turun linnaan, tai, jos se näkyy sopimattomaksi, pistämään hänet Savonlinnan muurin alle, minne ei päivä paista eikä kuu kumota.» Häh? Mitä sanotte?
TÖRNSKJÖLD: Ja sinä, mitä teit tuon käskyn saatuasi.
JORDAN: Minä tietysti—tsäp! Kiinni rautoihin!
TÖRNSKJÖLD: Mutta Cröell kulkee vapaana.
JORDAN: En voinut panna toimeen käskyä. Hän veti esiin armokirjan, jolla oli saanut takaisin kunniansakin ja näytti valtakirjan. Sen alla oli nimi—Aksel Oxenstjerna, valtakansleri.
KAIKKI, paitsi JORDAN ja TÖRNSKJÖLD: Mitä oli valtakirjassa?
JORDAN: Hän nimitetään, paitsi Viipurin ja Savonlinnan, myös Käkisalmen ja Inkerinläänin viskaaliksi, toimeenpannakseen tutkintoja kaikkien virkamiesten väärinkäytöksistä, laittomista ylöskannoista siellä.
METSTAKE: Tulee siis vuoro minullekin.
JORDAN: Niin, veli Metstake, sinä olet Käkisalmen maaherra, pidäppä nyt puoliasi! No, no, ei tarvitse mennä noin kalpeaksi. Enemmän häränpaistia, palveliat!
TÖRNSKJÖLD: Heitä pilat, Jordan. Sinä olet myös syytettyjen joukossa.
JORDAN: Olen ollut. Kehenkä se kuuluu? Kreivi Brahe itse julisti kaikki todistukset minua vastaan mitättömiksi pikkuasioiksi, ja minä vapautettiin.
TÖRNSKJÖLD: Se oli silloin. Nyt on jotakin suurempaa.—Tietysti, syytös on nytkin perätön. Sinä muka olisit vastaanottanut verovoudeilta lahjoja ja jättänyt heidän tilinsä tarkastamatta!
METSTAKE: Enemmän olutta, palveliat! Översti on selvinnyt!
(JORDAN tarttuu miekkansa kahvaan.)
ROSENHANE: Rauhoittukaa, korkeat herrat. Kiivautenne on ymmärrettävä, mutta miksi käytte toisianne vastaan, kun on teillä yhteinen vihollinen? Sanon vieläkin: rauhoittukaa! Ei ole eikä voi olla mitään vaaraa Samuel Cröellistä. Kaikki ovat häntä vastaan. Itse Mörnerkään ei voi häntä kärsiä.
Ja jos Oxenstjerna näyttää suosivan, niin vaan siksi, että on kaukana eikä tunne tuota alhaista miestä.
TÖRNSKJÖLD: Ette tiedä missä on pahan alku. Se on Sofia Cröell. Hän on sukua Oxenstjernalle, ja Jöran Bjelke, tuo maitonaama, on Cröellin tuleva vävy. Siitä johtuu suosio.
ROSENHANE: Mitä tahtoo Sofia Cröell?
TÖRNSKJÖLD: Kostaa meille. Hän olisi tahtonut Samuelinsa aateloida, mutta me hänet syrjäytimme.
(Kaikki nauravat.)
Naurakaa, kuka voi! Minä sanon teille: se vaimo on rohkeampi kuin yksikään teistä, ja viisaampi kuin käärme. Tarkoitus on hänellä tämä: Samuel tekee kruunulle suuren palveluksen, kun palauttaa takaisin, mitä me muka olemme talonpojilta liikaa ottaneet. Ja palkinnoksi täytyy kruunun nyt hänet aateloida. Sofia Cröell on parhaallansa Tukholmassa uusia verkkoja meitä vastaan kutomassa.
ROSENHANE: Kaikki näät sinä mustana. Tiedättekö mitä Aksel Oxenstjerna sanoi meille kenraaleille, kun me palasimme Saksasta Tukholmaan ja esitettiin holhojahallitukselle?—»Tervetuloa veikot kotimaahan», hän sanoi. »Sillaikaa kuin te Saksaa myllersitte, valmistin minä täällä kotona teille rauhaisia leposijoja. Olen kirjoituttanut uuden hallitusmuodon. Koko maa on jaettu teidän hallittavaksenne. Kaikki on järjestetty. Te olitte Saksassa överstejä, majoreja ja kenraaleja. Nyt te tulette olemaan täällä kamreereja, hovineuvoksia ja kuvernöörejä. Levätkää nyt sodan vaivoista, levätkää rauhan aikana. Ruotsin hallitus on pitävä huolta siitä, että palkkanne rauhan toimissa on oleva vähentymättä sama kuin ennen sotapalveluksessakin.»—Näin hän sanoi. Nytkö jo Ruotsin hallitus kadehtisi palkkojamme. Nytkö jo unohtaisi vanhat sotaurhonsa, jotka puhtaan uskon puolesta taistelivat vieraalla maalla, unohtaisi jonkun jyväkapan tähden, joka on moukilta liikaa otettu. Hei veljet, heittäkäämme turhat huolet ja pelot.
JORDAN: Niin juuri, hurraa!
ROSENHANE: Hurraa Ruotsin hallitukselle!
KAIKKI: Hurraa!
TÖRNSKJÖLD: Liian aikasin nostitte riemuhuutonne.
JORDAN: Cröell ylösalasin ja jaloista hirsipuuhun!
METSTAKE: Ei, vaan yhdestä jalasta, toinen poikki!
1:NEN AATELISMIES: Olisipa hän täällä, niin tietäisin mitä tekisin.
METSTAKE: Mitä tekisit sinä karhun voimainen?
JORDAN: Tämän kannun ja sen sisällyksen annan palkinnoksi sille, joka parhaan rangaistuksen keksii.
1:NEN AATELISMIES: Heittäisin hänet ilmaan ja miekalla ottaisin vastaan.
METSTAKE: Sinä Törnskjöld, Cröellin vihaaja, varmaan parhaan vastaanoton tietäisit.
TÖRNSKJÖLD: Piloihinne en jaksa sekaantua.
2:NEN AATELISMIES: Minä valjastaisin pään puolelle yhden hevosen ja jalkojen puolelle toisen ja ajaisin hänet kahtia.
3:S AATELISMIES: Minä sitoisin kymmenen talonpoikaa hänen käsiinsä ja jalkoihin ja nostaisin hänet riippumaan leuastaan koukkuun.
4:s AATELISMIES: Koukku sieramiin!
JORDAN: Hääh! Palkinto sinulle. Se oli hyvä. Koukku sieramiin. Uuh!
TÖRNSKJÖLD: Katsos paholaista!
(Kaikki säpsähtävät.)