TOINEN KOHTAUS.
Entiset. Samuel Cröell.
SAMUEL CRÖELL: Sain kuulla että herrat ovat koossa. Minulla on asiata jokaiselle teistä. En voi olla tilaisuutta käyttämättä.
TÖRNSKJÖLD: Nyt vastaanottakaa,—ha-ha—kukin tavallanne!
ROSENHANE: Tulet kutsumatta. Mikä on asiasi?
SAMUEL CRÖELL: Saanko todellakin heti sanan vuoron?
METSTAKE: Milloin hyvänsä voi kenraalikuvernööri olla täällä,—tuo mies häiritsee vastaanottoa.
JORDAN: Vereni kuohuu ilmankin. Syyttäkää itseänne, jos annatte tuon miehen jäädä.
SAMUEL CRÖELL: Jos Mörner tulee tänne, sitä parempi.
JORDAN: Ulos koira!
METSTAKE: Ulos kuokkavieras!
SAMUEL CRÖELL: Ketä tottelen?
ROSENHANE: Isäntävalta tässä on minulla. Samuel Cröell! Sinä olet ollut ennenaikaan minun palveluksessani. Jo silloin näin sinun kykysi, ja tahdoin auttaa sinua eteenpäin. Nytkin vielä olen valmis parastani koettamaan. Heitä huono virkas, se sopii paremmin pimeälle salanuuskijalle, kuin sinulle, jolla on korkea otsa. Tule ystäväksemme! Kaikki olkoon unohdettu. Tähän istahdu joukkoomme. Jos et aatelinen vielä olekaan etkä sodassa ollut, sinun kykysi rauhan toimissa on sinut aateloitseva. Minä itse autan sinua ja puhun puolestasi.
SAMUEL CRÖELL: Puheesi kuulostaa ystävälliseltä. Suo anteeksi kuitenkin, etten tule liikutetuksi; minä olen liikutuksen jo kauan sitten karkoittanut virasta.—Tiedä myöskin, etten pyri aateluuteen. Tahdon vaan oikeutta, tahdon olla sokea kaikelle muulle. Ei ole minun syyni, että oikeutta ajaessani te jäätte pyörien alle.
JORDAN: Jos sinä tahdot oikeutta ja käräjiä, niin mene, hae esiin varkaita ja syytä niitä! Miksi olet meidän kimpussamme niinkuin verikoira.
SAMUEL CRÖELL: Suurimmat kivet enin vaunujani häiritsevät.
METSTAKE: Katsos pöyhkeätä—! Minkä lain alle haastat esimiehesi ja päällikkösi?
SAMUEL CRÖELL: Sen, joka kieltää ryöstämästä ja varastamasta.
ROSENHANE: Mies, mitä uskallat sanoa!
SAMUEL CRÖELL: Sen, minkä uskallan myös tehdä.
ROSENHANE: Etkö ymmärrä, että se laki on kirjoitettu niille, jotka salaisesti tunkeutuvat aittaan, tai sille, joka pimeässä ryöstää matkamieheltä hänen rahansa.
SAMUEL CRÖELL: Mutta minä panen lain alle ne, jotka keskellä päivää mittaavat itsellensä toisen aitasta ja julkisesti ryöstävät vieraita rahoja. En näe teistä ketään, jonka nimi ei olisi tässä salkussani.
JORDAN: Sinä sanot meitä varkaiksi. Kunniani kautta! Häväistys ei ole ennen koskaan jäänyt kostamatta, Miekkas maalle! Mitellään. Vai varkaita ja ryöväriä! No, miekkas?
SAMUEL CRÖELL: Laki ratkaiskoon.
JORDAN: En ole minä mikään käräjämoukka, Tässä on minun lakini.
Tahdotkos maistaa!
SAMUEL CRÖELL: Humalainen sanoi ääneen mitä teillä on ajatuksissa.
Väkivalta on teidän lakinne.
JORDAN: Miekkas!—Taikka, eikö sinulla miekkaa olekaan.
SAMUEL CRÖELL: Ei ole.
JORDAN: Antakaa hänelle miekka, taikka naulaan hänet tuohon seinään.
Konna sinä, kavaltaja, palkattu salavakooja! Miekka antakaa hänelle!
PALVELIJA: Kenraalikuvernööri seurueensa kanssa ratsastaa suurella tiellä.
ROSENHANE: Kunniavahti riviin kadulle! Sivus-upseerit vastaan! Jymisevät komennushuudot, muistakaa!—No. korkeat herrat, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut: ilosesti vastaan, kaikki rintamaan ja paikoillenne. (Samuel Cröellille): Sali jääköön tyhjäksi.
(Kaikki menevät. Samuel Cröell jää.)