KAHDEKSAS KOHTAUS.
KUMMELLUND. JOB ja MERIMIEHET (tulevat räyhäten).
Laulu n:o 8.
(Sävel: Rykmentin tyttärestä).
JOB.
Majuri, hei, terve sä,
Kunnon veikkonen!
(Ojentaa Kummellundille lasin.)
MERIMIEHET (tarttuvat laseihin).
Majuri, hei, j. n. e.
KUMMELLUND.
Mulla on se kunnia!
Teitä palvelen!
JOB ja MERIMIEHET.
Majuri, hei, j. n. e.
Kummellund (keskeyttäen laulun, ottaa Job'ia käsivarresta ja vie hänet erikseen). Kiitos ja kunnia, rakas lankoni, mutta minulla olisi erittäin tärkeätä asiaa sanottava sinulle. Minulta on hukkunut laiva — minä olen suuressa rahapulassa — minä tarvitsen vähintään 20,000 nyt heti.
Job. Tarvitseeko lanko 20,000 nyt heti? (laulaa)
Majuri, hei, j. n. e.
MERIMIEHET.
Majuri, hei, j. n. e.
KUMMELLUND.
Mulla on se kunnia!
Teitä — — —
(keskeyttää laulun ja sanoo) Anna anteeksi, hyvä lanko, mutta nyt ei ole aikaa iloitsemiseen ja lauluun, kun viisikymmentä tuhatta kannua viinaa makaa meren pohjassa. Minä olen kadotettu.
Job. Onko lanko kadotettu. (Laulaa)
Majuri, hei, j. n. e.
Kummellund. Mutta hiljaa toki! Minä tiedän, että lanko on iloinen ja hiljainen luonnostaan!
JOB (laulaa täysin voimin).
Majuri, hei, j. n. e.
Kummellund (pitäen kättään hänen suunsa edessä). Älä huuda, lanko kulta! Minä vakuutan kunniasanallani, että jos en huomiseksi voi saada kokoon 20,000, niin ovat kaikki asiani sikin sokin ja minä olen pakoitettu tekemään — (huomaa Rosennasen) Mitä tahtoo tuo täältä?