VIIDES KOHTAUS.
BRITA. TUOMAS (kaartilaisena, vähän juovuksissa).
Tuomas. Näenkö minä pikku äijiä, vai onko se todellakin Brita?
Brita. Tuomas, ja entäs niin korea sitte! Mitäs minun nyt pitää sanoman!
Tuomas. Olenko minä korea? Se on loistavaa viheliäisyyttä. Minä olen kaartilainen, Brita. Kaartilainen ruumiineni ja sieluineni, Brita.
Brita. Nimeni ei ole Brita, kuuletko, vaan Josefina! Oletko koskaan kuullut Brita nimisestä ravintolaneidistä?
Tuomas. Kummastelen, ken on hänet uudestaan kastanut? Mutta miksi muutit pois majurilta?
Brita. En tahtonut elää piian unhotettua elämää, sillä minulla on toiveita paljon. Miksi sinä sitte olet mennyt kaartiin?
Tuomas. En voinut kauemmin kärsiä elämää majurilla! Siellä ei saanut muuta kuin selkäänsä aamusta iltaan asti, senvuoksi otin eron ja rupesin kaartilaiseksi.
Brita. No, onko nyt parempi sitte?
Tuomas. Parempiko, sanoit, vieläkö mitä? Onnettomuuteni on, että minua koko elinaikani kohdellaan kuin vanhaa haulipyssyä, joka jokapäivä tarvitsee rasvaa, kelvatakseen johonkin. Varhain aamusta myöhään iltaan saakka en saa muutakuin korvilleni, niin että tulen vielä hulluksi, vaikka sanovat tahtovansa tehdä minusta viisaan.
Brita. Mutta ajatteleppas, Tuomas, että sotilaat voivat niittää kunniaa ja laakereita!
Tuomas. Laakereitako? Minusta se on hiukan pampun näköistä ja maistuukin aivan samanlaiselle. Jos minulla sentään olisi vaimo, joka kanssani kohtaloni jakaisi! Kuuleppas, Britaseni, meillä on aina ollut pientä lukkarin rakkautta toisiamme kohtaan ja minä pidänkin, että — —
Brita. Minä sanon, että: minä en pidä.
Tuomas. Ei sinun kannata siinä noin seistä ja kiemailla, sotilailla on aina onni naisten luona.
Brita. Sotilailla! Niin, mutta niiden pitää olla toista maata!
Tuomas. Sinä voisit kyllä hyvin elättää itsesi vaatteiden pesulla, kuten kunnialliset sotilaitten vaimot tekevät. Naineilla sotamiehillä on aina hyvät päivät, sillä vaimot käyvät apuna taloissa. Sinusta tulisi oiva kaartilaisen rouva — sillä sanoppa, että sinulla on aina ollut niinkuin tuota vähäsen älyä. Muistatko vielä, kun olimme majurilla, silloin menin aina ruokahuoneeseen herrasväen mentyä levolle, ja söin marjahilloa yöt läpeensä.
Brita. Ei, rakas Tuomas, minulla on ihan toisenlaisia tuumia.
Laulu n:o 5.
(Sävel: Lemmenjuomasta).
Sini porttiin, sinne mielin,
Siell' on lysti, luulemma,
Riemu kai se suuri liekin,
Kun on seurass' herroja!
Juomarahoja, kas, vainen
Saapi summat yhdess' yöss'! —
Hieno oon ma neitokainen,
Hatun ostan, muhvin myös!
Tyttö soma kapakasta
Miesten ihaeltu on,
Hän kun mukana on, vasta
Riemu ompi verraton.
Kun ei vanhuus vainen kaada, —
Siinä pulma suruinen!
Puolisoks' voin sentään saada
Vaikka kammarneuvoksen!