YHDEKSÄS KOHTAUS.
EDELLISET. JOB, ROSENNASE, TUOMAS (heti jälestä).
Job. Makaa siellä ja potki portaissa. Minä opetan piikkikaloja luikkimaan tiehensä Intiaan matkustavan tieltä.
Vesterkvist (rientää Jobia vastaan, kumartelee hyvin kohteliaasti, josta Job näyttää kummastuneelta ja vastaa kohteliaisuuksiin hyvin kömpelösti).
Kummellund (erikseen Rosennaaselle). Neiti, piru on irti!
Rosennase. Herran nimessä, mitä majuri puhuu?
Kummellund. Minun lankoni —
Rosennase. Majurin lanko — —
Rummellund. Hän ei ole se kuin hän on!
Rosennase. Mikä hän sitte on?
Kummellund. Hän on jotain aivan toista — hän ei ole kerjäläinen, vaan hän kuuluu olevan mahdottoman rikas.
Rosennase. Ah, Jumalani, enkö juuri aavistanut sitä. Olisin voinut sen jo edeltäkäsin sanoa.
Kummellund (lyöden käsiään yhteen). Luuleeko neitikin niin? Jumala minua auttakoon! — Minä voin menettää järkeni. Miksikä sitä ei ole kukaan sanonut? (Kulkee pitkin askelin edestakaisin). On hirveää näin pimittää silmäni. Mitä pitää tehdä? Olen olevinani aivan kuin en tietäisi, että hän on rikas (menee Job'in luo, joka vielä seisoo oven luona, kättelee häntä hyvin kohteliaasti ja taluttaa hänet esille). Tervetuloa, rakas lanko, asiani ja tuhannet huolet ovat estäneet minut kanssasi haastelemasta.
Job (koko kohtauksen ajan nöyränä). Minä pyydän tuhannesti —
Rosennase (itsekseen). Mikä vaatimaton ja yksinkertainen ihminen!
Kummellund. Sinä kyllä tunnet meidät kauppiaat, me olemme aina hiukan hajamielisiä. — Ole nyt täällä kuin kotonasi. Missä asut? Minun kotini on sinulle avoinna — — Häijyt ihmiset ovat levittäneet huhuja, että sinä olet kovin viinaan menevä — — kas siinä syy, minkätähden niin kylmästi otin sinut vastaan. — Mutta eihän ole niin? Ethän sinä pidä väkevistä juomista, ethän sinä suinkaan juo viinaa?
Job. Kyllä minä välistä otan napin takkiini, mutta se on enimmäkseen rommia ja arrakkia kuin minä —
Kummellund. Se on toista kun juo rommia ja arrakkia, paras ystävä, mutta viina — se kirottu viina, katsos lanko, minä olen raittiusseuran esimies.
Vesterkvist (erikseen). Ja myy tuhansia kannuja viinaa vuodessa.
Kummellund. Ja sentähden minä hiukan ensin kartoin sinua. (erikseen). Se joka juo rommia ja arrakkia, ei ole mikään jätkä.
Vesterkvist (ottaa tuolin ja asettaa sen Jobin eteen). Unohdammehan kokonaan käskeä herra Kurk'ia istumaan.
Kummellund (ottaa myöskin kiinni tuolista ja tarjoo sitä Job'ille). Suo anteeksi, paras lanko, ole hyvä ja levähdä hiukkasen.
Job (istuutuu pitkän kursailemisen jälestä). Minä kiitän tuhannesti. (Erikseen). En voi käsittää mikä heille nyt on tullut — minulla mahtaa olla erittäin hyviä sukulaisia.