III.
Aamun viileydessä käy soutu helposti. Viimeisestä pysähdyspaikasta mieleen tarttuneet havainnot antavat puheen ainetta. Tasaisessa tahdissa luistavat kanootit rinnakkain, ja kohta on ensimmäinen peninkulma kuljettuna. Päivä kuluu edelleen, aurinko paahtaa yhä kuumemmin, vieno aamutuuli kuolee pois, airot liikkuvat yhä harvempaan ja säännöttömämmin, puhelu lakkaa ja kanootit hajautuvat. Aamupäivän mieliala on alkanut. Joksikin hetkeksi onnistuu matkueen musiikkimestarin houkutella kumppanit kuuluville. Jos hän osaa oikeaan säveleesen, lyhentävät hänen laulunsa soutua pitkin tyyntä avaraa selkää, mutta jos ohjelma on köyhä eikä sovitettu tilaisuuden virkistystarpeen mukaan, jää hän kohta ilman kuulijoita. Huomio kiintyy rantoihin, ja jos vain näkyy viehättävää levähdyspaikkaa, on koko venekunta tuota pikaa turvallisessa satamassa. Riennetään virkistyksekseen uimaan. Säännöllinen uinti vähintään kerta päivässä kuuluu kanoottiretken järjestykseen.
Tällä välin on tullut nälkäkin ja yöpaikasta saadut voileipävarastot otetaan esille. Milloin on malttia viipyä, tehdään tuli ja laitetaan kakaota tai teetä. Sitä odotellessa koetetaan kalastusonnea; onkivapa laitetaan kuntoon ja sopivasta paikasta heitetään onki veteen. Mitään erikoista onnea meillä ei ole, huolellisesti kuljetettua matovarastoa on pahemmin ahdistanut kumppanien pila kuin kalojen syöntihalu. Siitä seurasikin, että kastemadot eräänä päivänä taas päästettiin vapauteen. Sama huono onni on seurannut minun uistintanikin, vaikka se on saanut peninkulmittani viiltää veneen jäljestä. Milloin on seutu kalaton, milloin kulku liian kova, milloin aika sopimaton j.n.e. Jos tahdotaan syödä tuoretta kalaa pitkällä kanoottimatkalla, niin on välttämätön asettua johonkin paikkaan kalastamaan oikein kunnollisesti tai myöskin ostaa sitä kalastajilta, joita tavataan. Kalastamista ei pidä laiminlyödä, varsinkaan milloin on tilasuutta lohen pyyntiin; ostaminen taas on erittäin hyvä keino tekemään ruokavaroja vaihtelevammiksi. Tällä kertaa olivat voileivät ja kakao päivällisenämme. Lintusäilykkeitämme säästimme, kunnes toiste tulisivat vielä enemmän ikävöidyiksi. Nämä yksinkertaiset päivälliset ne kohta olivatkin tavallisia meidän matkallamme. Talon etsiminen vie paljon aikaa eikä talonväkeä kuitenkaan tavata keskipäivillä kotosalla. Sen tähden kohta huomasimme, että maalla oleksiminen on supistettava ainoastaan yöpaikkoihin. Siellä syödään vahva aamiainen ja illallinen; siten tullaan hyvästi toimeen niukemmallakin atrialla keskipäivällä.
Päivällisuni maataan hyvällä halulla; parituntisen pysähdyksen jälkeen ollaan taas valmiit lähtemään vesille.
Koko päivän on ollut ukkosia ilmassa, hajalliset pilvet ovat vähitellen kokoutuneet mustaksi, uhkaavaksi seinäksi; silloin tällöin kuuluvat jyrähdykset ennustavat jo rajuilman pikaista tuloa. Tyyneyttä keskeyttää äkisti kova tuulen puuska, ja tuota pikaa pauhaa ukonilma koko voimassaan, järvi lainehtii korkealla ja valkoisena. Siinä on ankara painiskeleminen jyrkkiä laineita vastaan; ne milloin huuhtelevat kanootin kantta keulasta perään asti, milloin nostavat veneitä korkealle kuohuville harjoilleen, niin että puoli purtta on ihan ilmassa, ja seuraavana silmänräpäyksenä sukeltaa se syvälle kuohuvan aallon sisään.
Yhtä nopeaan, kuin järvivesi rupeaa lainehtimaan, se myöskin asettuu, kuin tuuli tyyntyy. Täällä ei tiedetä mitään meren mainingista. Kuin ukonilma ehti ohitse, oli meillä taas ympärillämme peilikirkas pinta. Ilta oli tullut kaksin verroin viehättävänä virkistävän sateen jälkeen; soutu kävi helposti siksi päiväksi määrätyn matkan päähän. Metsän päällitse pilkottivat jo Olavinlinnan tornit. Hetkisen päästä laskimme Savonlinnan laivasillan viereen.