Kanootin rakennus.

Hyvän matkailukanootin pitää täyttää monta ehtoa. Sen tulee olla vakava vedessä, mukava istua, kyllin tilava tarpeellisille tavaroille, kevyt soutaa ja kantaa ja kestävä pitempääkin kuljetusta hevosella ja kärryillä.

Vaikka solakka mahonkikanootti onkin oivallinen kilpasoudussa, ei se kuitenkaan kelpaa pitkille matkoille. Siihen se on liian kapea ja pitkä. Jo vähäisetkin aallot huuhtelevat sen ylitse, ja jos tuuli käy sivulta, on se hankala; koskissa on se kerrassaan kelpaamaton. Mutta vaikka se tehtäisiinkin täyteläisempi-muotoiseksi kuin tavallinen kilpasoutu-kanootti, ei sen muukaan rakennus kestä sysäyksiä eikä hankautumisia, joita pitkällä matkalla välttämättä tapahtuu, oltakoonpa kuinka varovaisia hyvänsä. Puukanootti on aina arka, varsinkin maitse kuljetettaessa, jota usein täytyy tehdä huonoja teitä myöten. Ja jos saumat halkeavat, ei ole helppo sitä tyydyttävästi korjata saatavissa olevilla vähillä neuvoilla. Tässä kohden on kangaskanootti kerrassaan parempi. Kankaan notkeuden tähden on se vähemmin arka tärinän vahingollisille vaikutuksille, ja jos siihen sysäytyy reikä, saadaan se tuota pikaa paikatuksi palttinatilkulla ja gummisementillä. Kun sitä paitsi sen paino saadaan paljon pienemmäksi kuin samankokoisen puukanootin, täytyy valitessa alusta pitkälle matkalle kerrassaan antaa etusija purjekangas-kanootille, vaikka se soudussa ei täysin pystykään kilpailemaan puukanootin kanssa. Mutta tässähän onkin puhe matkailijan tarpeista eikä urheilijan. Loistavia nopeuden tuloksia korvaa kylliksi viehätys ja turvallisuus.

Matkailija katsoo myöskin rahavaroja. Jos jokin kulkuneuvo on saatavana ilman suurta rahan uhrausta, vasta sitte voi se tulla käytetyksi suuremmassa määrässä. Tältäkin kannalta katsoen, joka ei suinkaan ole mitätön, kilpailee kangaskanootti hyvällä menestyksellä puukanootin kanssa. Kangaskanootti saadaan muutamilla kymmenillä markoilla, vaan kelvollinen puukanootti maksaa monta vertaa enemmän.

Kangaskanootilla ovat edellä kuvatut matkat tehdyt. Sama kanootti on kestänyt ne kaikki ja vielä muutamia muitakin sen lisäksi. Ja tämän kokemuksen pitää kylliksi tukea sitä mielipidettä, että kangaskanootti on ominaisuuksiltaan varsin oivallinen alus pitkälle matkalle.

Kanoottien teko kaupaksi on ensinnä alettu Viipurin veneveistämöllä, josta viime vuonna on valmistunut koko 120 kangaskanoottia. Nyt jo niitä saadaan muiltakin tahoilta.

Kanootin tekoa ei kuitenkaan tarvitse supistaa erityisiin veneveistämöihin; se on niin yksinkertainen, että siihen voidaan ryhtyä missä hyvänsä, sopiipa se varsin hyvin kotityöksikin. Jokainen, jolla on vähänkin kätevyyttä käyttää tavallisia nikkarinkaluja, osaa ilman mitään vaikeuksia ihan omin käsin tehdä kangaskanootin. Varustautuminen kesäksi pitkille matkoille on hyödyllisenä ja mieluisena virkistyksenä talvella lomahetkinä. Alkavaisten ohjeeksi annetaan tässä tarkka kertomus kanootin rakennuksesta. Se on tehty oman kokemuksen mukaan, mikäli sitä olen saavuttanut havainnoistani yhden kanootin teossa, joka yritys on onnellisesti päättynyt silloin, kuin tätä kirjoitan.

Purjekangas-kanootti on pitkän ja kapean veneen muotoinen, jonka kummastakin keulasta on vähän runsaammin kuin kolmas osa koko veneen pituudesta katettu. Keskellä on soutajan paikka, istuinsija. Se on niin pitkä laatikko, että siinä sopii hyvästi istumaan, jalat suorina. Istuinlaatikko, lepäävä kanootin kölin päällä, on veneen lujana keskustana ja antaa vakavuutta koko alukselle. Se on vettä pitävä, ja, kun kansikin liittyy vedenpitävästi sen laitoihin, on se muusta veneestä tarkkaan erotettu paikka. Sepä juuri tekee, että kanootti on turvallinen vesillä. Sillä jos istuinsija tulee aalloista tai kaatuessa täyteen vettä, ei se pääse sen pitemmälle, ja kanootti kantaa silloinkin lastinsa. Jos taas jostakin jysäyksestä tulee reikä pohjaan tai sivuun, niin että vettä tulee veneen runkoon, pysyy istuinsija kuivana ja kannattaa kyllä koko kanoottia, kunnes päästään maalle. — Kehä, joka antaa muodon ja lujuutta kanootille, on keveistä puuliistoista, jotka kiinnitetään poikkipuihin eli kaariin. Tälle kehälle kiinnitetään purjekangas, joka sitte tehdään öljymaalilla vettä pitäväksi.

Tarvepuut. Kuivaa kuusipuuta käytetään kanootin rakennukseen ja se onkin siihen ihan soveliasta. Haapa on kyllä kovempaa ja lujempaa, mutta myöskin kalliimpaa ja sitä on vaikeampi saada. Puukehään tarvitaan 11 kpl. 4.3 m pituista, 2.5 sm levyistä ja 1.3 sm paksuista ripaa eli liistaa, 2 kpl. saman pituista, nelikulmaista, 2.5 sm paksuista ripaa, 3 kpl. 3 tai 4 m pituista ja 2.5 sm paksuista lautaa sekä 1 kpl. 5 sm paksuinen lauta, kaikki niin oksattomia kuin mahdollista. Sopivin on ottaa nämä tarvepuut valmiiksi sahattuina ja höylättyinä höyry-nikarruslaitoksesta, jos sellaista on lähellä, vaan muuten sahataan liistat kuusilankusta.

Kaaret. Mitä tiheämpään pannaan kaaria, sitä tasaisemmaksi ja solakammaksi tulee kanootin muoto. Täysin tyydyttävä määrä on 8 kappaletta, joka myöskin riittää tekemään venettä kyllin vahvaksi. Tästä lähtein merkitään kaaria numeroilla I—VIII, kokasta perään lukien. Seuraavan taulun avulla piirustetaan kaarien kaavat täydellisessä koossa.

(Taulu kaarien suuruudesta ja kuvat jäävät pois, niillä onkin enää vain kuriositeettiarvoa.)

Jos esim. tahdotaan piirustaa IV:s kaari, vedetään paperiarkin laitoihin suorat viivat Ax ja Ay kohtisuoraan toisiansa vasten. A:sta lähtein mitataan 93:llä sivulla olevan taulun IV:nen sarekkeen mukaan AB = 28.5 sm, ÄC = 22 sm, AD = 8 sm, AE = 4 sm, AF = 2 sm, AG = 0 sm, s.o. G-pisto tulee A:han. C:stä, D:stä, E:stä ja F:stä vedetään suorat viivat samaa suuntaa kuin Ax. Niistä mitataan (vrt. kuv. 1) Ce = 30 sm; Dd = 26 sm, Ee = 22.3 sm, Ff = 19.5 sm, Gg (eli Ag) = 15 sm. B:stä e:hen vedetään suora viiva; e, d, e, f, g ja A yhdistetään kaarevalla viivalla. Samalla tavalla tehdään muiden kaarien kaavat taulun mittojen avulla.

Saatua siten kaaren puolikasten kaavat leikataan niiden mukaan koko kaarien kaavat, jotka sitte voidaan suorastaan piirustaa (hienommille) kuusilaudoille. Että tarvepuita säästyisi ja kaaret tulisivat niin keveiksi kuin mahdollista, tehdään ne useammista paloista, jotka ruuveilla kiinnitetään toisiinsa. 2:nen kuva 91:llä sivulla on tässä riittävänä ohjeena I:sen, II:sen ja VIII:nen kaaren ja 3:s kuva III:nen, VI:nen ja VII:nen kaaren teossa. Kuvissa näkyvä pilkkuviiva osoittaa 1:sen kuvan A-kohtaa; sitä viivaa myöten tulevat kaaret olemaan kölillä. Että kaaret voitaisiin vakavammin kiinnittää köliin, tehdään niiden alapuoli keskeä vähän leveämmäksi, kuten kuvista näkyy; siten voidaan siihen tehdä lovi köliä varten. Kaaripalasien leveys ei mistään kohdasta saa olla vähempää kuin 3 sm. — Huomattakoon, että kaaren eri kappaleet otetaan niin pitkin puuta kuin mahdollista.

VI:s ja V:s kaari, jotka tulevat istuinsijan pääseiniksi, tehdään umpinaisiksi. Ne sahataan hienoista laudoista, joista kaksi levyä rinnakkain riittää seinäin korkeudeksi. Seinän levyt saumataan yhteen ja päihin kiinnitetään ruuveilla liistat, kuten 4:s kuva osoittaa.

Istuinsija on pikemmin tehtävä riittävän pitkäksi kuin liian lyhyeksi. Sovelias pituus on 120 sm. Tavallisesti tehdään so niin, että IV:nen ja V:nen kaariseinän laitoihin naulataan hienoja, sen pituisia lautoja. Mutta koska on vaikea saumata tätä laatikkoa niin tarkaksi, että se pitäisi vettä, ehdotetaan tässä toista rakennustapaa tätä kanootin tärkeätä osaa varten. Ainoastaan kehä tehdään puusta ja sen ympärille pingotetaan sitte purjekangasta. Kehä tehdään siten, että IV:teen ja V:teen kaareen kiinnitetään ruuveilla hienommista laudoista sen pituisia kappaleita, kuin äsken määrättiin istuinsijan pituudeksi. Näitä lautoja varten ovat 4:ssä kuvassa A:n kohdalla olevat lovet aiotut; IV:ssä kaaressa on loven leveys 26 sm, V:ssä 32 sm. C-nurkkiin tehdään samoin lovet ja kiinnitetään niihin ruuveilla istuinsijan pituiset laudat, joiden sisälaita on suora, vaan ulkolaita vähän kaareva kanootin kansilaidan mukaan (kuv. 6). Nämä laudat tehdään päistä 3 sm ja keskeä 5 sm leveiksi. Sitte vielä sovitetaan 4 sm leveät liistat pääseinien välille siten, että niiden sisälaidat tulevat yhtä etäälle päiden korkeimmista kohdista, yksi kummallekin puolelle (kuv. 4 B ja kuv. 6 E F). Näiden liistojen välimatka on V:ssä kaaressa 44 sm, IV:ssä 27 sm.

Köli. Jos ei kasvannaisväärää puuta ole saatavana, sahataan kokka- ja peräpuu paksummasta laudasta (2.5 sm paksusta) kahteen kappaleesen, kuten 5:s kuva osoittaa. Korkeus AB on 30 sm. Muoto, molemmissa yhtäläinen, voidaan tehdä enemmän tai vähemmän kaarevaksi. Liian jyrkkä kokka ei kuitenkaan ole hyvä. Köliksi pannaan toinen nelikulmainen ripa, kiinnittäen ruuveilla alta päin kokka- ja peräpuuhun (katso kuv. 5). Liitokset D:ssä ja C:ssä pitää hyvästi vetää kiinni vahvoilla ruuveilla. Köli tehdään niin pitkäksi, että kokan ja perän ylänokkain väliä tulee 4 metriä.

Kanootin kehän kokoon pano. Istuinsijan paikka sovitetaan niin, että laatikon etupäästä kokan nokkaan jää väliä 138 sm. Tampereen purjekankaasta n:o 4 leikataan kaksi 180 sm pituista kappaletta istuinsijan kehyksen verhoksi. Niiden laidat asetetaan päällekkäin pitkin köliä sille kohdalle, joka on mitattu istuinlaatikolle, ja laatikko sitte sisältä päin kiinnitetään ruuveilla köliin. Että kölin ja istuinlaatikon sauma tulisi vettä pitäväksi, ei ruuvien väliä saa jättää enempää kuin 8 sm. Purjekangas-kappaleiden irtanaiset päät kummaltakin puolelta käännetään ylös istuinsijan pääseiniä vasten ja naulataan niiden laidat päällekkäin pitkin seinien keskiviivaa tai kiinnitetään ruuveilla päälle liista kölistä suoraan ylös päin. — Sitte kiinnitetään paikoilleen kummallekin puolelle se kanootinliista, joka juoksee pitkin kannen laitaa. Se tapahtuu siten, että liistat ruuvataan kiinni kokkapuun nokan laitaan, sitte istuinlaatikon ylänurkkiin ja viimein peräpuuhun. Istuinsijan verhoksi aiotut kangaskappaleet vedetään ylös istuinsijan pääseinien ja mainittujen liistojen välitse ennen, kuin ne liistat ruuvataan kiinni. Ulkosärmät näistä ja muista laitaliistoista pitää, ennen kiinnittämistä sysätä höylällä pois, että ei jää teräviä laitoja ulkokangasta vasten, joka niiden päälle kiinnitetään. — Tehtyä 2:ssa ja 3:ssa kuvassa A:n kohdalla merkityt lovet köliä varten kaariin, asetetaan kaaret kölille siihen paikkaan, johon kukin paraiten sopii jo kiinni olevain sivuliistojen väliin, joihin ne kiinnitetään ruuveilla. Tietysti on kaarien nurkkia ennen niiden asettamista paikoilleen leikattava sen mukaan, että sivuliistat soveltuvat niitä vasten tarkkaan. Köliin kaaret kiinnitetään helpoimmin kahdella naulalla, jotka lyödään yksi kummaltakin puolelta viistoon ja ristiin kaarista kölin yläpintaan. Kaaria asettaessa on katsottava, että 2:ssa, 3:ssa ja 4:ssä kuvassa B:llä merkityt kohdat kaikki tulevat suoraan linjaan kokka- ja peräpuun nokkien kanssa. — Kanootti käännetään sitte alassuin, köli ylös, ja ruuvataan kiinni muut sivuliistat, ensin ne, jotka tulevat lähimmä köliä, 4 kummallekin puolelle yhtä etäälle toisistaan. Paras on kiinnittää liistat parittain, koska kanootti helposti tulee kieroksi, jos ensin kiinnitetään kaikki liistat toiselle ja sitte vasta kaikki toiselle puolelle. Se liistapari, joka tulee lähimmäksi köliä, kiinnitetään myöskin 3 tai 4 ruuvilla istuinsijan lautapohjaan. — Mikäli sivuliistoja kiinnitetään paikoilleen, painetaan myöskin sivuilta -vielä irtanainen istuinsijan kangas liistoja vasten, niin että istuinsija siten saa oikean muotonsa. Viimeksi puristetaan kangas muutamilla ruuveilla ylimmän liistaparin ja istuinlaatikon ulkolaitojen väliin. — Kanootin keskiosan vahvistukseksi sahataan viimein vielä kaarenkappaleet (sellaiset kuin sivukappaleet 3:ssa kuvassa) sen mukaan, että ne soveltuvat istuinsijan laidoille pääseinien keskivälille. Ne kiinnitetään paikoilleen ruuveilla, jotka ulkoa päin kierretään liistojen ja pohjalautojen laitain lävitse. Istuinsijan kangas tulee vielä sitenkin puristetuksi näiden vahvistuskannen ja sivuliistojen väliin. — Kuin sitte vielä kankaan ulkonurkat ja irtanaiset laidat naulataan kiinni istuinsijan pääseiniin ja laitojen syrjiin ja kankaasta leikataan liika pois, on istuinsija valmis. — Kanootin puukehään kuuluu vielä liista (katso kuv. 5 A ja kuv. 6 C), joka perä- ja kokkapuusta menee kaarien korkeimpia kulmia (pisteitä B, kuv. 2—1) myöten istuinsijan pääseiniin, upotettuina kaariin. Tämä liista tehdään 6 sm leveäksi ja höylätään siten, että sen yläpuoli tulee keskeltä kaltevaksi kummallekin sivulle päin. Upotettuna se ei saa jäädä korkeammalle kaaria. Kokka- ja emäpuun luona sovitetaan se hyvästi liistojen väliin ja ruuvataan niihin kiinni. Näihin lustoihin lyödään sekä kokkaan että perään rengaskopit jukkonuoraa varten jo ennen, kuin liistat asetetaan paikoilleen. — Valmis kanootin kehä voidellaan keitetyllä liinaöljyllä kerran tai kahdesti, joten se pysyy keveämpänä eikä niin helposti vahingoitu kosteudesta. Varsinkin on ruuvien päät peitettävä vernissalla tai öljyvärillä, että säilyvät ruostumiselta.

Kankaan naulaaminen. Tiheä ja kaikin puolin sovelias kangas on Tampereen purjekangas n:o 4. Sitä tarvitaan kaksi kanootin pituista kappaletta. Niiden laidat asetetaan päällekkäin kölille ja naulataan siihen kiinni noin 1.3 sm pituisilla vaskipilkeillä. Naulaaminen aletaan keskeltä ja lyödään pilkkejä tiheään, enintänsä 3 sm päähän toisistaan niin pitkälle, kuin köli on suora. Sitte kiinnitetään kangas muutamilla pilkeillä (ei varsin tiheään) kannen laitoihin, alkaen samoin keskeltä. Sikäli, kuin kangas mukautuu liistoille, rupeaa kanootin tuleva muoto näkymään, ja naulaamista voidaan jatkaa kokka- ja peräpuuhun, jolloin tietysti saadaan nurkista leikata pois melkoiset palat sen mukaan, kuin kokka ja perä ovat pyöreät. Kuin kölin naulaaminen on tehty loppuun asti, käännetään kangas ylös kannelle ja naulataan tiheään pitkin keskiliistaa, laidat päällekkäin, niin pitkälle, kuin se kummaltakin puolelta ulottuu yhteen. Kangas ei ole niin leveätä, että se peittäisi kannen kokonaan, vaan jää aukot istuinsijan eteen ja taakse ja sivuille. Sitte naulataan kangas pitkin istuinsijan kansiliistaa istuinsijan-kankaan laidan päälle. Siitä kohdasta keskiliistalta (kuv. 6). jossa aukko alkaa, pannaan liistat istuinsijan pääseiniin kankaan laitojen alle, jotka naulataan niihin kiinni; ja kolmikulmaiset aukot peitetään sitte eri tilkuilla. Istuinsijan sivulla olevien aukkojen peitteeksi leikataan sopivat kappaleet, jotka käännetään äsken kiinni naulattujen kankaanlaitojen päällitse, kannen laidan ylitse alas ja naulataan kiinni ylimpään laitaliistaan. Sisälaidat vedetään niiden liistain päällitse, jotka ovat istuinsijan suun laitoina. Ympäri suun kiinnitetään ruuveilla vielä ohuet, 8 sm korkeat pystyseinät suojaksi aaltojen loiskeelta (kuv. 6 ja 7 EF ja kuva kirjan nimilehdellä). Näiden seinien ja istuinsijan suuliistojen väliin pitää puristaa viimeksi mainitut kansikangasten laidat. Viimein naulataan istuinsijan suun sivuseinien viereen pääseinien päälle suuseinäin pääkappaleet. — Kankaan naulaamisessa on otettava huomioon, että kangasta ei saa naulata kiinni niihin neljään laitaliistaan, jotka ovat kölin ja kannen välillä. — Jos soveliasta leveämpää kangasta voidaan saada, kuin tässä on esitetty, käypi kannen peittäminen paljon yksinkertaisemmaksi. Liian harvaa kangasta ei pidä valita. — Jos tahdotaan jättää pääsyä kanootin sisustaan, joka kyllä on hyvä sekä kanoottia kuivatessa että runsaampia matkatarpeita pakatessa, voidaan laittaa luukut niiden kolmikulmaisten kangastilkkujen sijaan, joilla tässä on esitetty peitettäväksi istuinsijan eteen ja taakse jääneet aukot. Sellaisia luukkuja voidaan tehdä hyvin monella tavalla, jonka tähden se jätetään kanootin tekijän oman keksinnön varaan. Huomattava on ainoastaan, että luukkujen pitää tarkkaan ja lujasti käydä aukkojen laitoihin joka puolelta, koska muuten kanootin turvallisuus menetetään. Kaikissa tapauksissa pitää kokkaan ja perään lähelle emäpuuta kaivaa vähintään 2.5 sm laajuiset reiät, joista voidaan laskea kanoottiin kokoutunut vesi pois. Reiät pidetään korkeilla suljettuina.

Ulkoköli y.m. Siihen köliliistaan, johon kangas naulattiin kiinni, kiinnitetään ruuveilla toinen nelikulmainen ripa ulkoköliksi. Kokka- ja peräpuun päälle asetetaan sen jatkoksi soveliaita liistapaloja. Niiden vahvikkeeksi voidaan kokka ja perä vielä vuorata hienolla vaskilevyllä. — Pitkin ylintä laitaliistaa naulataan kannen laidan tasalle kapea liista, joka saadaan siten, että viimeinen hienompi liista sahataan pitkittäin kahtia. Nämä liistat höylätään siloiksi ja särmät pyöristetään. Että kangas myöskin kölin ja näiden liistojen alla tulisi vettä pitäväksi, naulataan ne kiinni vasta sitte, kuin kanootti eli kangas on ulkopuolelta jo yhteen kertaan maalattu.

Maalaaminen. Värin määrää kukin mielensä mukaan; valkoinen kanootti kuitenkin näyttää vesillä sievimmältä. Kansi ja istuinsijan sisus on sitä vastoin tehtävä tummemmiksi, koska valkoinen väri auringon ”paisteessa häikäsee silmiä. Maalataan öljyvärillä kahteen kertaan. Jos käytetään valkoista väriä, on sinkkivalkoinen kestävämpää vedessä ja sen tähden parempaa kuin lyijyvalkoinen. Ennen maalaamista voidellaan kangasta runsaasti keitetyllä liinaöljyllä (liinaöljy-vernissalla).

Paino. Tämän kertomuksen mukaan tehty kanootti painaa 22 kiloa.

Airo tehdään oksattomasta kuusipuusta. Sen muoto näkyy 8:sta kuvasta. Pituus on 2 tai 2.5 metriä. Lapojen leveys on 16 tai 18 sm ja pituus 25 tai 30 sm. Usein tehdään lavat kuperoiksi, joka on parempi soudussa, mutta sellaiset airot ovat heikommat. Kummankin lavan juureen pannaan nahkainen tai gumminen rengas suojelemaan käsiä vedeltä, jota juoksee lavoista pitkin vartta.

Kustannuslasku:

Tarvepuut edellä olevan osoituksen mukaanSmk 5:—
Kangas Tampereen purjekangasta n:o 4 1,17 m tai
70 p. kyynärä. Laatikkoon 1 ja sivuihin 12 m." 14:—
Ruuveja ja nauloja" 2:—
Vaskipilkkejä 1/4 kiloa" 1:25
Renkaat ja kopit kokkaan ja perään" 1:—
Öljyä ja väriä " 6:—
Summa 29:25.