YHDEKSÄS LUKU.
Lassi II Aksel oli lempeä herra, joka ei rakastanut sotia, vaan harrasti sivistystä ja tiedettä. Hänen ensimäinen hallitustoimenpiteensä oli Lassi I:n historian kirjoituttaminen. Erehtymättömien seura kävi työhön käsiksi ja onnistui aikaansaamaan mestariteoksen, jolla oli pysyvä arvo. Lassia nimitettiin siinä Suureksi, ja syystä kyllä, sillä hänhän oli luonut tämän uuden Yhteiskuntajärjestyksen ja aina pitänyt kansan parasta korkeimpana päämääränään. Mutta Tyytymättömien seura kirjoitti toisen historian, jossa Lassille muitta mutkitta annettiin nimi "Tyhmä Hulling". He selittivät, että hän se oli hommannut tämän nykyisen orjuuden, missä toiset olivat elättäjiä, toiset elättejä ja missä raataja maksoi verot ja laiskuri oli niistä vapaa; että hän oli tärvellyt nuorison toimittamalla vankiloita ja lastenpieksäjiä; että hän oli aasi ja hänen yhteiskuntansa typerä. Kirja otettiin takavarikkoon ja poltettiin tekijöineen, jonka jälkeen Keskinäisen Kehumisen Seura määräsi kuuden sinkkinaulan palkinnon sille, joka kirjoitti kauneimman muistokirjoituksen Suuren Lassi I Hugon kunniaksi.
Kun Lassi II Aksel kuitenkin huomasi, ettei tyytymättömyys yhteiskuntaan ollut kädenkäänteessä tukahutettavissa, niin hän kirjoitutti valtakunnanhistorian, jossa isä-Lassin jälkeenjättämän Rudbeckin Atlanticakirjan nojalla täysin sitovasti todistettiin, että nykyinen valtakunta todella oli täydellisin kaikista valtakunnista ja että se se juuri oli Atlantica eli Onnellisten saari. Sitä saarta, missä heidän esi-isänsä muka olivat asuneet ja kuvitelleet olleensa onnellisia, sitä ei ollut koskaan ollut olemassakaan. Se oli vain sekin Tyytymättömien keksintöjä, joiden piti tehdä ihmiset tyytymättömiksi. Ja sitten lastenpieksäjät ottivat käytäntöön uuden oppikirjan, jonka nimi oli Nykyisyyden Ylistys eli Täydellisin Yhteiskunnista.
Mutta kirjurien ja sotilaiden lapsia oli kasvanut aika liuta. Riidan ja hajaannuksen välttämiseksi, samoin kuin kuninkaan vaaliin nähden, oli otettu tavaksi, että virat menivät perintönä, mutta kun kirjurit ja sotilaat naivat esteettömästi ilman kahtatoista tynnyrinalaa maata, sillä he tietysti olivat säätämänsä lain yläpuolella, niin maa oli piankin täynnä virattomia yläluokan lapsia. Valtio elätti heitä stipendeillä eli palkinnoilla, jottei heidän tarvinut varastaa eikä murhata, ja niin monille kuin suinkin perustettiin virkoja. Mutta kun joutilasten oli vaikea olla tekemättä mitään, keksivät he jos jonkinlaisia puuhia, enemmän tai vähemmän idioottimaisia. Eräs ryhtyi keräämään nappeja, eräs toinen kokosi kuusen ja männyn käpyjä, kolmas hankki apurahan ulkomaanmatkaa varten. Viimemainittu palasi kotia keksittyään erään kuolleen kielen joissakin puutauluissa. Kun niiden mukana seurasi merkkien selitys, oli tulkinta helppo, ja keksijä, joka nimitti kieltä Shosho-kieleksi, oli hyvin ylpeä siitä, että osasi kieltä, jota kukaan muu ei osannut. Se, joka oli kerännyt nappeja, oli saanut hirmuisen kokoelman. Kun hän lopulta ei tiennyt missä sitä säilyttää, sai hän valtionrahastosta varoja rakentaakseen talon, mihin kokoelma oli sijoitettava. Siellä hän sitten ryhtyi järjestämään nappeja. Monella tavalla niitä saattoi ryhmittää: ne saattoi jakaa alushousunnappeihin, housunnappeihin, takinnappeihin j.n.e., mutta miekkosemme keksi konstikkaamman ja niinmuodoin vaikeamman järjestelmän. Mutta tähän hän tarvitsi apua. Hän kirjoitti ensiksi teoksen Nappitutkimuksen Tärkeydestä Tieteen kannalta. Sitten hän hommasi valtionrahastoon anomuksen, jossa pyysi Nappiologian professorin virkaa ja kahta apulaisen paikkaa. Anomukseen suostuttiin, etupäässä siksi, että saataisiin toimettomille jotakin askartelua, sillä itse asian tärkeyttä ei silloin vielä oivallettu. Koska miehellä, jonka nimi oli Hylling (hänen arveltiin syntyneen jostakin Hullingista ilman Ufkan lupaa), sattui olemaan kaksi äpäräpoikaa, joiden pieksämiskustannuksiin hänellä ei ollut varoja, ei apulaisenpaikkoja tarvittu julistaa haettaviksi. Hylling oli pian hämmästyttävä maailmaa ensimäisellä täydellisellä tieteellisellä järjestelmällä. Kahdessa vuodessa hän sen valmisti, ja se oli kerrassaan ihmeellinen jättiläisteos, sillä sen luokkiin voitiin sovittaa kaikki maailman napit. Järjestelmä oli seuraavan näköinen:
Napit:
Sinkki- Vaski- Tina- Rauta- Luu- Puu-
Reiälliset: — — — — —
I luokka: 1-reikäiset j.n.e.
II " 2- "
III " 3- "
IV " 4- "
liman reikiä:
I luokka: Ilman 1 reikää j.n.e.
II " " 2 "
III " " 3 "
IV " " 4 "
Silmukalla varustetut:
A) pyöreät silmukat j.n.e.
a) uurretut
b) uurteettomat
B) soikeat silmukat
a) uurretut
1) lyhyt-uurteiset
2) pitkä-uurteiset
b) uurteettomat
1) puuttuu
2) puuttuu
Se herätti suunnatonta huomiota. Mutta se, joka oli käpyjä keräillyt, ei tahtonut olla toista huonompi, vaan hämmästytti hänkin pian maailmaa suurella tieteellisellä järjestelmällä, jossa kaikki kävyt olivat jaetut 23 luokkaan, 67 lahkoon ja 1,500 heimoon.
Tähän aikaan oli jo kauan tuumailtu oppimäärien laajentamista, ja koska oli katsottu vääräksi, että alaluokan lapset saivat oppia yhtä paljon kuin yläluokan, päätettiin perustaa yliopisto. Kolme tiedettä oli jo olemassa: Shosho-kieli, Nappiologia ja Käpyologia, jotka tieteet tästedes tulivat pakollisiksi. Mutta koska myös varakkaat talonpoikien ja käsityöläisten lapset lähettivät lapsiansa yliopistoon, järjestettiin kollokvioita eli yksityisiä keskusteluja, joihin ainoastaan yläluokan lapset pääsivät ja joita ilman ei tutkintoja käynyt suorittaminen. Jos sittenkin joku alaluokan lapsista joskus onnistui läpäisemään tutkinnoissa, ei hän silti saanut virkaa, sillä virat olivat perittäviä.
Lassi II Aksel kuoli — sitä ei voitu estää — mutta sai kuoltuansa nimen Lassi Viisas.