KYMMENES LUKU.

Hänen poikansa, joka nousi valtaistuimelle, nimitti itseään muitta mutkitta Antti VII:ksi, mistä syystä, ei tiedetä, mutta arvattavasti joidenkin historiallisten seikkojen takia. Hänen hallitusaikanaan syntyivät kuvaamataiteet. Sattui näet eräänä päivänä leipuripoika vanuttelemaan taikinaa; hänen piti leipoa kakku, mutta senpä sijaan hän tekaisikin vuohen. Shosho-kielen professori, joka sattumalta käveli ikkunan ohi, jonka ääressä poika työskenteli, äkkäsi hänen suuret taipumuksensa ja pani hänet taikinan sijasta tekemään vuohen savesta ja poltti sen sitten uunissa.

Maalaustaiteen synty oli toisenlainen. Muutamalla saaren syrjäseudulla oli kauan huomattu, että joutilaat sysimiesten pojat piirtelivät hiilellä tukkeihin. Ensin he piirustivat ruokottomia, mutta sitten he tekivät kuvia kaikesta mitä näkivät. Sitä luultiin ensin joksikin raivoksi tai tylsämielisyydeksi, joka oli puhjennut ilmi, sillä oli tosiaankin hullua nähdä koko lauman nuorukaisia huippivan kuin harakat ympäri ja piirtävän kuvia kaikesta mitä näkivät. He kuvasivat pöytiä, tuolinjalkoja, taloja, puita, kiviä, porkkanoita, työntökärryjä, koiria, kissoja, kaikkea mitä ikinä käsiinsä saivat. Turhaan vanhemmat kokivat saada heitä jättämään nuo hullutukset ja tekemään hyötyä, se oli mahdotonta. He itkivät ja sanoivat tahtovansa mieluummin nähdä nälkää ja kuolla kuin luopua kuvien piirustamisesta. Se oli todella oikea raivo.

Kun Antti sai kuulla asiasta, tuli hän ensin hyvin pahoilleen, sillä hän rakasti kansaansa niinkuin vain ruhtinas voi tehdä. Sitten hän käski teljetä heidät taloon, missä he saivat hillittömästi antautua raivonsa valtaan kuninkaallisen suojeluksen alaisina. Hän pani toimeen kokeiluja ja antoi eräänä päivänä viidenkymmenen raivopäisen piirtää saman tuolinjalan kuvan. Mutta katso, ei ollut kahta piirustusta samannäköistä. Filosofit, joita kutsuttiin paikalle, selittivät sen johtuvan persoonallisesta käsityksestä. Antti, joka ei ollut luullut, että persoonallinen käsitys tuolinjalasta saattoi olla mitään filosofista, huomasi nyt erehdyksensä ja uskoi kuvanpiirtämisellä olevan syvällisen merkityksen hengenelämän osana, ja hän nimitti taitavimman kuvanpiirtäjän professoriksi. Tämä kirjoitti oitis teoksen piirustuksen sisällyksestä ja muodosta. Lähtien hyvinvalitusta esimerkistä, tuolinjalasta, joka oli kilpatehtävänä, hän johtamalla selitti: Tuolinjalan sisällys, se on persoonallinen käsitys, tuolinjalan muoto, se on piirustettu kuva. Kun sisällys ja muoto peittävät toisensa, eli täydelleen sulautuvat toisiinsa, silloin piirustus on täydellinen kuva eli kaunis j.n.e.

Eräänä päivänä nähtiin ruma Antti VII:n kuva piirustustalon päätyseinässä. Ohikulkijat nauroivat. Tekijä kutsuttiin esiin ja velvoitettiin piirtämään Antti kuninkaan kuva, mutta kauniilla tavalla. Tekijä väitti, että kuva oli kaunis, sillä sen edellytyksenä oli hänen persoonallinen käsityksensä Antti VII:stä. Tekijä velvoitettiin kuolemanrangaistuksen uhalla heti paikalla muuttamaan persoonallisen käsityksensä Antti VII:stä. Kun tekijälle luvattiin professorin arvo ja palkka, niin hän oitis muutti persoonallisen käsityksensä Antti VII:stä ja nimitettiin siitä hyvästä hovimaalariksi.

Antti vaipui kuolon uneen kahdeksantena hallitusvuotenaan, ja Erehtymättömät antoivat hänelle Piirustuksen suojelijan nimen. Hänen jälkeensä tuli hallitsijaksi Pietari Eerikki I. Tämä oli hurjapäinen herra, joka ei voinut pysyä alallaan. Hän kävi sotaa metsämiehiä vastaan ja itse löi heitä kuoliaaksi minkä ennätti. Mutta kansa valitti sotaverojen raskautta eikä kyennyt älyämään näiden teurastusten hyötyä. Heidän pimeän järkensä valistamiseksi Pietari teetti uuden oppikirjan kouluissa käytettäväksi. Sen nimi oli Kuningasten kirja, ja se ylisti kaikkia kuninkaita Lassi I:stä Pietari Eerikkiin saakka; erittäinkin ylistettiin kaikkia vieraisiin maihin tehtyjä hyökkäys- ja ryöstöretkiä.

Sotaretket jatkuivat edelleenkin Pietari Eerikin aikana, sillä sotilaat rakastivat kunniaa ja erittäinkin toisten omaisuuden, niinkuin pöytäkellojen, ruoka-astioiden ja rahojen valloittamista. Eräs Tyytymättömien seuran jäsenistä kirjoitti tämän johdosta lentokirjasen nimeltä "Vertaileva esitys varkauden eri lajeista, Yksityisestä ja Julkisesta, eli Varastaminen Valtio-oikeuden kannalta katsottuna, ynnä taulu, osoittava Kansainväliset Varkaudet viimeisten Hulling-sukuisten Kuningasten aikana". Lentokirjanen poltettiin tekijöineen, kuten tavallista. Pietari Eerikin kuoleman aiheutti juoppous, ja (historioitsijana on meidän pidettävä kiinni tuskallisesta totuudesta) kenties jonkun verran myöskin haureus. Häntä surivat kaikki sotilaat, ja hän sai nimen Sankarikuningas eli Verraton.

Häneen sammui Hulling-suku, jonka alkuna olivat Suuret Lassit. Koska oli jo saatu piiskalla ajetuksi kasvavan polven mieliin, että kuninkaat olivat Jumalasta, kävi nyt hieman pulmalliseksi valita uusi kuningas omista miehistä, sillä sitähän ei sentään käynyt kansalle uskottaminen, että mies, joka eilen oli sotapäällikkö, tänään saatettiin valita Jumalan lähettämäksi. Senvuoksi lähetettiin retkikunta vierasten heimojen luo, ja se toi kuin toikin muassaan otuksen, joka oitis kastettiin ja kruunattiin. Suosion saavuttamiseksi annettiin hänelle nimeksi Lassi III ja hänen selitettiin olevan etäistä sukua Hullingeille. Kun hän ei osannut kieltä eikä tietänyt mitään maasta, jota hänen piti hallita, luisui valta Ufkan käsiin (joka oli upsalalaisen pastori Axoniuksen jälkeläisiä). Tämä teki kaikkensa helvettiopin mieleenterottamiseksi ja käski piirustusprofessorien kuvata helvetin, joka ripustettiin joka kirkon seinälle. Lassi kuoli ja nimitettiin kuolemansa jälkeen Lassi Pyhäksi.

Hänen seuraajansa Pietari II Eerikin aikana syttyi hirveä uskonsota maakuntien välillä. Oli näet esiintynyt eräs hurmahenki ja selittänyt, ettei kadotettuja helvetissä nipistelty pihdeillä, vaan pisteltiin haarukoilla. Suuri kirkolliskokous kutsuttiin koolle ja siinä väiteltiin kuusikymmentä päivää ja kuusikymmentä yötä pihdeistä ja haarukoista, jonka johdosta syntyivät puoluenimet Pihdit ja Haarukat. Kysymys ratkaistiin Pihtien eduksi. Mutta Haarukat pysyivät lujina uskossaan eivätkä väistyneet sittenkään, vaikka polttoroviolla uhattiin. He pääsivät eräässä maakunnassa voitolle ja alkoivat pitää puoliaan Pihtien ylivoimaa vastaan. Pihdit joutuivat pulaan ja lähettivät avunhakijan Pietari II Eerikin luo. Pietari Eerikki kutsutti kansan koolle ja vannoi kyynelsilmin puoltavansa puhdasta helvettioppia henkeen ja vereen asti. Ja sitten hän lähti sotaan. Tätä kesti viisitoista vuotta, ja arkullinen pöytäkelloja toisensa jälkeen lähetettiin kotiin; sotaväenottoja ja veroja määrättiin tuontuostakin. Mutta Haarukat pitivät urheasti puoliaan. Vihdoin saapui kamala viesti, että Pietari Eerikki oli kaatunut. Mutta suru helpotti hieman, kun saatiin kuulla, että Pihdit olivat vallanneet kaksi maakuntaa, kuusituhatta lippua ja rumpua, viisisataa pöytäkelloa ja kolme miljoonaa kullassa ja hopeassa. Pietari Eerikin ruumis tuotiin kotia ja hänen tomulleen rakennettiin kirkko, jonka seinässä luettiin sanat: Sankarikuninkaalle, Puhtaan Helvettiopin Puoltajalle. Kuoli pihtiensä puolesta. Henki luultavasti Jumalan luona!

Tämä oli kauniin lehti Hullingien ylistyskirjassa.

Mutta Haarukat pysyivät edelleenkin uskossaan ja saivat viimein uskonnonharjoitusvapauden. Niin, olipa niitäkin (tyytymättömiä), jotka väittivät, että oli tapeltu joutavista, sillä viis siitä, pistelläänkö helvetissä haarukoilla vai pihdeilläkö nipistellään, kun tiettiin, ettei helvettiä ollut olemassakaan.

Pietari Eerikin jälkeen tuli kuninkaaksi Jöns I Fiilip. Pani toimeen näytelmiä pitääkseen tyytymättömiä hyvällä tuulella. Mutta kun tyytymättömätkin tekivät näytelmiä, niin heidän näytelmänsä julistettiin syntisiksi ja perustettiin kansallinen näyttämö, jolla esitettiin kohtauksia ylistyskirjasta ja Pihtien sodasta uskottomia vastaan. Siten kansa totutettiin katsomaan kunnioituksella ylös "suuriin muistoihinsa".

Hänen seuraajansa Jöns II Petterin aikana perustettiin Valtionsanomat. Sen aiheutti osittain kuohuva tyytymättömyys, osittain tarve saada yläluokan mielipiteet leviämään niin nopeasti kuin suinkin. Valtionsanomain tehtävänä oli: alinomaa selittää, että kaikki mitä alaluokka ajatteli, puhui ja kirjoitti oli valetta, ja että kaikki alaluokan teot johtuivat alhaisista vaikuttimista, itsekkyydestä, kateudesta ja ilkeydestä; selittää että nykyinen yhteiskunta oli täydellisin ja kaikkien onneen johtava; saarnata että helvettioppi oli lempein, syvällisin ja älykkäin kaikista opeista sekä ettei sitä ikinä voitu millään muulla opilla korvata; että kaikki muut opit olivat typeriä ja siveettömiä, j.n.e. Tätä keksintöä tervehdittiin riemulla, ja Valtionsanomat omaksuivat senvuoksi nimen Yleinen Mielipide eli Siunattu Seisahdus.