KYMMENES KOHTAUS.
Rouva Äyriäinen. Amalia.
Rouva Äyriäinen. No, mitä te käskette sitte? Onko teillä hienoja liinoja pestävänä? Niin, niin, jospa minulla olisi aikaa. Vai tahdotteko marjahilloa laatia? Koko puutarha on niitä täynnä ja kyökkipojan pitää minua auttaa.
Amalia. Ei hyvä rouva Äyriäinen; kysymys on peräti toista laatua. Minun on uudestaan meneminen naimisiin.
Rouva Äyriäinen. Oi sitä onnettomuutta! Minulla on ollut kolme miestä, — kolme hyvää miestä — minä olen heitä oikein sydämmestäni surrut, vaan jos tänään vielä neljäs tulisi, minä en tiedä mitä tekisin. Aviosääty on suloinen sääty, erittäin vaimolle. Mitäpä olisi meillä hallittavana, ellei miehiä maailmassa olisi? Ja mitä luulisitte miehistä tulevan, ellei heitä hallittaisi? Menkää te siis naimisiin vaan!
Amalia. Herra majuri toivoo että ottaisin uuden kirkkoherran.
Rouva äyriäinen. Kas sitä vaan, toivotan onnea. Kuka on sitten tuo uusi kirkkoherra? Mistä hän tulee? Minkä näköinen hän on?
Amalia. En ole häntä oikein vielä nähnyt; tahtoisin kuitenkin ennakolta panna hänelle pienen koetuksen, ja koska tiedän teidät viisaaksi rouvaksi, olen heittänyt silmäni teihin.
Rouva äyriäinen. Minuhun? Niin, niin, olen eläissäni jo monta koetellut; oi, osaan häntä pidellä kaikista liepeistä. Mutta mitenkä sitten?
Amalia. Hän tulee, hän pyytää saada puhutella pastorin rouvaa ja te rupeatte minun sijaani.
Rouva Äyriäinen. Minäkö? Hi, hi, hi! Minä olen toki vähän vanhempi teitä.
Amalia. Siitä ei hän tiedä mitään.
Rouva Äyriäinen. Ja sitte, sitte — ajatelkaapas sentään! Siitä voisi pian tapahtua onnettomuus.
Amalia. Mikä onnettomuus?
Rouva äyriäinen. Oi taivahan pyhät! Olenhan vielä kuin parhaassa iässäni. Jos hän nyt minusta todellakin rupeisi pitämään?
Amalia (nauraen). Niin siirryn minä syrjään ja annan hänet teille.
Rouva Äyriäinen. Te nauratte! Te arvelette kai, sehän ei ole mahdollista! Oi, sanon teille toden, tunsin erään paksun signalistin kaartissa, hän oli kelpo mies, painoi yli sadan kilon, ja jos vaan olisin tahtonut, olisin minä jo aikoja ollut rouva »signalistinna».
Amalia. Jumala tiesi, mitä teille vielä suotu on. Minä siirryn tieltä pois.