YHDESTOISTA KOHTAUS.
Koulumestari. Edelliset.
Koulumestari. Kunnioitettava pastorin rouva, suokaa minulle suosiollisesti anteeksi, etten ilmesty juhlallisessa puvussa, valkeissa hansikkaissa, sitruuna kädessä, niin kuin pitäisi, koska tätä nykyä en ole koulumestari, vaan Merkurius.
Amalia. Ai, ai, mitäpä Jumalien lähettiläs meille saattaa?
Koulumestari. Kirjeen Jupiterilta, joka vastedes on jylisevä meidän saarnastuolissamme.
Amalia. Minulleko?
Koulumestari. Teille, hyvistä avuista ylistetylle, jota minä pian taasen saan kunnian kutsua rouva pastorinnakseni —.
Amalia (aukaisten kirjeen). Mitä? Onhan se ihan runomitalla kirjoitettu?
Koulumestari. Tarjosin hänelle haarikan vaarinkaljaa; se on hänet runoilijaksi tehnyt.
Amalia. Ehkä luette sen meille.
Koulumestari (lukee).
Te kukka kaunis tuoksuva, Te kirkas jalokivi,
Te koristatte elämän, kuin taivaan tähtirivi,
Ma katala nyt vaellan kuin yössä pimeässä.
Vaan teistä minä ihastun kuin taivaan elämässä.
Kun tähti kirkas heloittaa ja matkustajaa johtaa
Niin teistä, rouva ihana, mun mieltän lohtu kohtaa,
Ja kaikki ilot elämän ne teistä alun saavat,
Ja kaikki surut lohtua, apua kaikki haavat.
Kim linnut lentää etelään, kun syksy tuopi hallan,
Mun syömmein elon vilusta, sun luokseis' rientää vallan,
Kun linnut pesän rakentaa rannoille Niilin virran
Ma armaan kodin rakennan sun rinnallesi kerran.
Alamaisella nöyryydellä
Elias Krumm.
Ylevää! Jumalallista!
Rouva äyriäinen. Pastori vainaja oli mainio mies, mutta semmoisia lahjoja ei hänellä ollut.
Amalia (pidättäen nauruansa). Minäkin olen niin liikutettu, että silmäni sulavat.
Koulumestari. Ja kun kohta hänet kokonaisuudessaan saatte nähdä, sen sorjavartisen, kaunohartiaisen, sulosilmäisen, simahuulisen.
Amalia. Ai, ai, herra koulumestari! Johan tekin runoilijaksi rupeatte.
Koulumestari. Kiitän, kiitän siitä hyvästä.
Amalia. No, menkää ja sanokaa herra pastori Elias Krummille, että minä odotan hänen tuloansa.
Koulumestari. Hih! Minä tahdon paikalla kynäni teroittaa ja kirjoittaa kauneimmat kutsumakirjeet häihin lumivalkealle paperille. (Lähtee.)
Amalia. No nyt, hyvä rouva Äyriäinen, nyt asetutte istumaan asentoon.
Rouva äyriäinen. Minä istun jo; mutta sen sanon vielä kerran, etten ota mitään edesvastuuta. Jos taivaan tahto olisi, että minun vähät avuni ja suloni —
Amalia. Älkää yhtään ujostelko, vaan tehkää parastanne. (Menee omaan kamariinsa.)