SEITSEMÄS KOHTAUS.
Krumm. (Sittemmin) Koulumestari.
Krumm. Sepä on kirottu ehto sine qua non. Arvatakseni seuraa luutakin lihan ostossa mukana. Mutta sittenkin, mitä on minun tehtävä? Olen nälistynyt ja pappila on rasvainen pala.
Koulumestari. Saan kunnian! Kuinka on laita? Olen etehisessä tepastellut sinne ja tänne, olen akkunan ruutuja tärisyttänyt, helluntaivirttä hyräillyt itsekseni, mutta nyt en enää voinut levottomuuttani hillitä.
Krumm. Luulen, että laitani on hyvä.
Koulumestari. Saanko toivottaa teidän arvoisuudellenne onnea?
Krumm. Luulen niin.
Koulumestari. No sitten ravistakoon taivas siunaustansa meidän kunnianarvoisan kirkkoherramme ylitse!
Krumm. Kiitoksia, hyvä koulumestari. Herra kirkon patruunalla on kumminkin yksi ehto vielä; minun pitää naida leski.
Koulumestari. Vai niin? Sepä jotakin —
Krumm. Miten hänen laitansa on sitten?
Koulumestari. Varsin hyvin, ehkä on ylen viisas.
Krumm. Olkoonpa niinkin; otan hänet sentään. Herra majurin tahto on, että kosin heti paikalla.
Koulumestari. Tehkää hyvin ja kolkuttakaa vaan tuolle ovelle.
Krumm. Niinkö suorastaan? Ei, se ei käy laatuun. Pitää ensin — mennäänpä kotianne, herra koulumestari, minä kirjoitan kirjeen, te viette sen leskelle ja levittelette hänelle edeltäpäin vähän minun etujani ja avujani.
Koulumestari. Niinkuin käskette.
Krumm. Arvelen tosin, ettei leski suinkaan mitään esteitä tee, mutta pitää kuitenkin tehdä mikä säädyllistä on. En milloinkaan päitä pitäen puutu mihinkään. (Molemmat lähtevät.)