KUUDES KOHTAUS.
Vaalipappi Krumm. Majuri.
Krumm. Saanko vihdoinkin kunnian nähdä sen mainion miehen, jota maa saa kiittää vapaudestaan?
Majuri. Mitä hittoja, herra, mitä te sillä tarkoitatte?
Krumm. Herra majurin urotöiden maine viime sodassa —
Majuri. Tulimainen! Minä olin vaan husaarimajuri enkä muuta mitään. —
Krumm. Kainous on laakeriseppeleen paras kaunistus.
Majuri. Olkaa ahdistamatta minua seppeleillänne. Jos kaikki ne seppelöitäisiin, jotka viime sodassa urhokkaasti taistelivat, niin ei ole Jumala kylliksi laakeripuita kasvattanut.
Krumm. Mikä vaatimattomuus. Mutta mitäs suotta kummastelen! Onhan luoja painanut jaloimman leimansa noihin kasvoihin!
Majuri. Teidän palvelijanne?
Krumm. Niin nuoreksi en olisi voinut teitä kumminkaan ajatella.
Majuri. Niin nuoreksi? Minä olen kuudenkymmenen vuoden vanha.
Krumm. Ja vielä niin rivakka. Se on seuraus kohtuullisesta elämästä nuoruudessa.
Majuri. Huonosti arvattu! Minä olin nuoruudessani hurja veitikka.
Krumm. Minä panen vetoa, että herra majuri on ripeä metsämies.
Majuri. Niin, niin, metsästys on minun mielihuvitukseni.
Krumm. Kehumatta sanoen, osaanpa minäkin otukseni kaataa
Majuri. Vai niin? Se on hyvä, metsästysretkellä kaipaan seuraa.
Krumm. Ja iltasin pienen Whistin pistää.
Majuri. Niin, sitä pelaan minäkin.
Krumm. Kehumatta itseäni en ole hullumpia Whistimiehiä.
Majuri. Ilahuttaa minua. Mutta, herra pastori, ettehän ole tänne tullut vaan minun kanssani metsässä käymään ja Whistiä pelaamaan? Haluattehan tulla minun pastorikseni.
Krumm. Se olisi minulle suuri armo. —
Majuri. Hyi! Kunnon pappi ei ota armoja, vaan jakelee armoja taivaasta alas. Teidän todistuksenne ovat hyvät, enkä suinkaan ole vastahakoinen — yksi ehto vaan. Pastorivainaja on jättänyt lesken jälkeensä.
Krumm. Ymmärrän.
Majuri. Oivallisen naisen. Hän on nyt talossani.
Krumm. Ymmärrän.
Majuri. Toivoisin hänen taas saavan oman kodin ja hänen tähtensä tahdon vielä melkoisesti parantaa pappilaa.
Krumm. Ymmärrän.
Majuri. Miksi näytte tästä puhuessani niin kummalliselta?
Krumm. Herra majuri on minussa löytänyt oikean miehensä; minä nain hänet heti paikalla.
Majuri. Vaikkette ole häntä edes nähnytkään.
Krumm. Minkä kunnioitettava kirkonpatruunani katsoo hyväksi, otan näkemättäkin kiitollisuudella vastaan.
Majuri. Mutta leski ei varmaankaan teitä näkemättä ota; sentähden tutustukaa paikalla häneen ja ilmoittakaa sitten minulle hänen päätöksensä. Tässä on hänen kamarinsa. Jääkää siihen asti Jumalan haltuun! {Lähtee.}