VIIDES KOHTAUS.
Jaakko. Majuri.
Jaakko. Herra majuri, tuolla ulkona on vaalipappi, joka pyytää saada kunnian päästä teidän puheillenne.
Majuri. Pyytää saada kunnian! Tiedäthän, etten voi semmoista puhetta kärsiä.
Jaakko. En minäkään, mutta niin kuuluivat hänen sanansa.
Majuri. Miltä hän sinusta näytti?
Jaakko. Hän mahtaa kyllä olla hyvä pastori, mutta husaariksi ei hän kelpaa.
Majuri. Miksi ei?
Jaakko. Hän vetää selkänsä niin moneen köyryyn, eikä astu rohkeasti ihmisten silmäin eteen.
Majuri. Ei hänestä ole aikomus husaaria tehdäkään.
Jaakko. Hän on sanonut minua sen seitsemän kertaa hyväntekijäksensä ja vakuuttaa, ettei hän ole eläissään nähnyt toisia niin kauneita viiksiä kuin minulla on.
Majuri. Se mahtaa kyllä olla totta.
Jaakko. Mitä minun viikseni häntä liikuttavat? Sitte tahtoi hän pistää kouraani kovan taalerin aivan kuin saapasten kiillotuksesta.
Majuri. Sitä et kai ottanut vastaan?
Jaakko. Hitto vieköön! Minä loin häneen vihaisen silmäyksen ja jätin hänet seisomaan.
Majuri. Et saa lukea hänelle sitä viaksi. Maailma ei ole mikään tasainen suorasarkainen pelto, vaan monisoppinen puisto, täynnä monimutkaisia käytäviä.
Jaakko. No, periköön sitte piru koko maailman, luvalla sanoen!
Majuri. Mene ja päästä hänet sisään.
Jaakko (aukaisee oven). Astukaa sisään, herra pastori! (Lähtee.)