KYMMENES LUKU.
Kenelm kääntyi pois Punch'in ja Punch'in koiran katselemisesta, kun hänen palvelijansa astui sisään, sanoen: "Eräs mies maalta, joka ei tahdo nimeänsä sanoa, pyytää saada teitä puhutella."
Ajatellen sen kenties olevan jonkun hänen isänsä lähettämän sanantuojan, käski Kenelm että tuntematon laskettaisiin sisään, ja seuraavassa minuutissa astui sisään kaunis ja roteva nuori mies, jonka Kenelm, ensin hämmästyksellä häntä katseltuansa, tunsi Tom Bowles'iksi. Olisi ollut vaikea vähemmän terävämieliselle katsojalle tuntea häntä: raa'asta tappelijasta tai kylän hevossepästä ei ollut merkkiäkään jälellä; kasvot olivat lempeän ja älyllisen näköiset, ja osoittivat enemmän ujoutta kuin rohkeutta; hänen jykevä vartalonsa oli kadottanut entisen kömpelyytensä, yksinkertainen puku oli niinkuin herrasmiehen — käyttääksemme selvästi kuvailevaa lausetapaa, koko mies oli ihmeellisesti "virittänyt säveltä alas."
"Minä pelkään, sir, että olen liian rohkea," sanoi Tom hiukan sammaltaen ja käännellen hattua sormillaan.
"Minä olisin suurempi vapauden ystävä, kuin olen, jos minua aina kohdeltaisiin tällä tavalla," sanoi Kenelm, huonolla tuulella ollen; mutta hänen luonteensa jalompi puoli pääsi kohdakkoin voitolle, ja hän tarttui vanhan vastustajansa käteen ja huudahti: "Tom hyvä, te olette hyvin tervetullut. Minä olen erittäin iloinen nähdessäni teitä. Istukaa, mies; istukaa — olkaa niinkuin kotonanne."
"Minä en tiennyt että olitte palannut Englantiin, sir, ennenkuin näinä päivinä vasta; sillä te sanoitte että kun tulette takaisin, niin saisin nähdä teitä tai kuulla teistä." Nämä viimeiset sanat lausuttiin hiukan soimaavaisella äänellä.
"Minä ansaitsen moitetta, suokaa anteeksi," sanoi Kenelm katumaisesti. "Mutta miten te minun löysitte? Ettehän edes nimeäni tuntenut? Siitä oli kuitenkin helppo selkoa saada; mutta kuka teille antoi adressini?"
"Sen teki Miss Travers, sir; ja hän käski minun käydä teidän luonanne. Muutenhan minun ei olisi sopinut kutsumatta tulla, koska ette lähettänyt minua hakemaan."
"Mutta, Tom hyvä, minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä, että te Londonissa olitte. Eihän kutsuta ihmistä, jonka luullaan olevan enemmän kuin sadan penikulman päässä, luokseen iltapäivällä. Minä otaksun että vielä olette setänne luona? Ja minun ei tarvitse kysyä miten te viihdytte — jok'ainoa tuuma teissä, kiireestä kantapäähän, ilmoittaa että olette hyvin-voipa mies."
"Niin," sanoi Tom; "paljon kiitoksia, sir, minulla on varsin hyvä toimeeni katsoen, ja setäni aikoo jättää koko toimen minulle joulun-aikana."
Tällä aikaa Kenelm oli soittanut palvelijaansa ja käskenyt hänen tuomaan sellaisia virvokkeita sisään, joita voi löytyä hyyryllä asuvan nuoren miehen varastossa. "Ja minkätähden olette kaupunkiin tullut, Tom?"
"Miss Travers kirjoitti minulle pienestä seikasta, jonka hän hyväntahtoisesti on minulle toimittanut, ja hän sanoi että te tahdoitte tietoja siitä; ja mietittyäni muutamia päiviä asiata, päätin tulla kaupunkiin: toden perään," lisäsi Tom sydämellisesti; "minun teki mieli jälleen nähdä teidän kasvojanne."
"Mutta minä en teitä käsitä. Mistä teidän toimistanne Miss Travers luulee minun tahtovan saada selkoa?"
Tom punastui kovin ja näytti hämmästyneeltä. Onneksi palvelija samassa tuli sisään virvoitus-tarjotin kädessä, niin että hän sai aikaa jälleen tointua. Kenelm pani hänen eteensä ison palasen kylmää kyyhkyis-piirakkaa, kaatoi hänelle viiniä, eikä ottanut asiaa puheeksi ennenkuin hän luuli vieraansa kielen olevan sujuvampi puhumaan; silloin hän sanoi, laskien kätensä ystävällisesti Tom'in olkapäälle: "Minä olen ajatellut sitä, mitä Miss Travers'in ja minun välilläni on tapahtunut. Minä toivoin saada Will Somers'in uuden adressin; hän lupasi kirjoittaa tämän hyväntekijälle ja pyytää lupaa sitä minulle antaa. Tehän olette tämä hyväntekijä?"
"Älkää sanoko hyväntekijä, sir. Jos sallitte, niin kerron teille miten se tapahtui. Katsokaa, minä möin pienen tilani Graveleigh'issa sen uudelle omistajalle, ja kun äiti muutti Luscombee'n, ollaksensa lähempänä minua, kertoi hän minulle kuinka kapteeni Stavers kiusasi Jessie parkaa, sillä kapteeni näytti katsovan nuoria naisia tilalla samoin kuin kasvavia puita kauppaan kuuluviksi; ja minä pelkäsin osaksi että Jessie oli antanut jotakin syytä hänen vainoonsa, sillä tiedättehän että hänen suloisissa silmissään on katse semmoinen, joka voisi lumota viisaan miehen vallan mieleltään ja tehdä hänestä hullun."
"Mutta minä toivon että hän on lakannut sellaisia katseita luomasta siitä kun hän meni naimiseen."
"Minäkin luulen hänen tehneen sen. Se on varmaa, ett'ei hän kapteeni Stavers'ille yhtään kehoitusta antanut, sillä minä menin itse salaisesti Graveleigh'iin ja olin piilossa erään mökkiläisen luona, joka oli minulle kiitollisuuden velassa; ja yhtenä päivänä, kun olin väijyksissä, näin kapteenin tulla hiipivän porraspuita myöten, jotka eroittavat Holm-metsän pappilasta — muistattehan Holm-metsän?"
"En oikein sitä muista."
"Polku kylästä Squire Travers'in tilaan vie tämän metsän halki, joka on moniaan sadan kyynärän päässä Will Somers'in puutarhasta. Kapteeni äkkiä kääntyi takaisin porraspuista ja katosi puiden väliin, ja sitten nä'in Jessie'n tulevan puutarhasta kori kädessä, kiiruhtaen nopein askelin metsää kohti. Silloin mieleni masentui, sir. Minä olin varma siitä, että hän meni kapteenia tapaamaan. Kuitenkin hiivin pensas-aitaa pitkin, piiloitellen itseäni, ja saavuin metsään melkein yhteen aikaan kuin Jessie, vaikka toista tietä. Pensaston suojassa hiivin eteenpäin kunnes nä'in kapteenin tulevan esille toisella puolella tietä olevasta pensastosta ja asettavan itsensä suoraan Jessie'n eteen. Silloin kohta huomasin että olin tehnyt väärin Jessie'lle. Hän ei ollut odottanut kapteenia tapaavansa, sillä hän äkkiä kääntyi ja alkoi juosta kotiapäin; mutta kapteeni saavutti hänen ja tarttui hänen käsivarteensa. Minä en kuullut mitä hän sanoi, mutta minä kuulin Jessien äänen, joka ilmoitti pelkoa ja vihaa. Ja silloin kapteeni äkkiä otti hänen vyötäisistä, hän huusi, ja minä juoksin esiin —"
"Ja annoitte kapteenille aika selkäsaunan?"
"En, sitä en tehnyt," sanoi Tom; "minä olin tehnyt itselleni sen lupauksen, ett'en milloinkaan enää käyttäisi väkivaltaa, jos voisin sitä välttää. Minä otin häntä toisella kädellä kauluksesta kiinni ja toisella vyöstä, ja viskasin hänen pensaasen — aivan hiljaa. Hän kömpi pian siitä ylös, sillä hän on notkea pieni veitikka, ja alkoi haukkua ja pauhata. Mutta minä hillitsin itseäni ja sanoin kohteliaasti: 'Pikku herraseni, suuret sanat eivät luita muserra; mutta jos te vielä milloinkaan Mrs Somers'ia kiusaatte, niin minä kannan teidät hänen puutarhaansa ja pistän teidät lammikkoon ja kutsun kokoon koko kylän väen katsomaan teidän kömpivän siitä ylös; ja minä te'en sen nyt, joll'ette pötki tiehenne. Minä otaksun että olette kuullut nimeni — minä olen Tom Bowles.' Tätä sanoessani kävivät hänen kasvonsa, jotka ennen olivat olleet hyvin punaiset, vallan vaaleiksi, ja jupisten jotain, jota en kuullut, lähti hän tiehensä.
"Jessie — minä tarkoitan Mrs Somers — näytti ensimältä pelkäävän minua yhtä paljon kuin hän oli pelännyt kapteenia; ja vaikka minä tarjousin saattamaan häntä Miss Travers'in tykö, johon hän oli matkalla viemään koria, jota nuori lady oli tilannut, niin hän ei suostunut siihen, vaan lähti kotia. Se loukkasi minua, ja minä palasin samana iltana setäni luo; ja ei viipynyt monta kuukautta ennenkuin kuulin että kapteeni oli ollut kylläksi ilkeä asettamaan kilpailevan puodin kylään, ja että Will parka oli sairastunut ja että hänen vaimonsa samaan aikaan oli vähävoimainen, ja kerrottiin heidän olevan suuressa puutteessa ja kenties täytyisi myydä kaikki mitä heillä oli.
"Kun tämän kuulin, luulin että minun raaka puheeni oikeastaan oli niin kovin kapteenia suututtanut ja herättänyt hänen vihaansa, ja sentähden oli minun velvollisuuteni pitää huolta Will-parasta ja hänen vaimostaan. Minä en tiennyt miten voisin asiaa parantaa, mutta päätin kääntyä Miss Travers'in puoleen; ja jos milloinkaan on löytynyt hyvä sydän tytön rinnassa, on hänen sellainen."
"Siinä luulen teidän olevan oikeassa. Mitä Miss Travers sanoi?"
"Niin, tuskinpa tiedän mitä hän sanoi, mutta hän saattoi minun ajattelemaan, ja minä tulin miettineeksi että Jessie'lle — Mrs Somers'ille — olisi parempi muuttaa kauas pois kapteenin saavuttamista, ja että Will'ille olisi edullisempaa asua paikalla, joka olisi vähemmän erillään muusta maailmasta. Ja sitte minä kaikeksi onneksi sanomalehdessä lu'in että paperikauppa ynnä lainakirjasto oli myytävänä helppoon hintaan Moleswich'issa, Londonin toisella puolella. Minä lähdin sinne junalla ja katsoin puodin erittäin sopivaksi nuorelle parikunnalle, eikä antavan liian paljon työtä kumpaisellekaan; sitten menin Miss Tavers'in luokse, ja minulla oli rahasumma säästössä siitä kuin möin vanhan pajan ja talon-aseman, jota en tiennyt mihin käyttää; ja niin, sanalla sanoen, ostin tämän kauppaoikeuden, ja Will ja hänen vaimonsa asuvat nyt Moleswich'issa, jossa he menestyvät ja ovat onnelliset, toivoakseni, sir."
Tom'in ääni vapisi viimmeisiä sanoja lausuessansa, ja hän kääntyi äkkiä syrjään, pannen kätensä silmäinsä eteen.
Kenelm oli syvästi liikutettu.
"Ja he eivät tiedä mitä te olette heille tehnyt?"
"Ei suinkaan. Minä en luule, että Will olisi tahtonut olla minulle velkaa. Oh, sillä pojalla on oma mielensä, Jessie — Mrs Somers — olisi tuntenut itsensä loukatuksi ja nöyryytetyksi siitä, että olisin edes ajatellutkaan sellaista. Miss Travers toimitti kaikki. He ottivat vastaan rahat lainana, joka on määräajoilla maksettava. He ovat lähettäneet Miss Travers'ille osan rahoista takaisin, jotta tiedän heidän hyvin menestyvän."
"Oliko Miss Travers lainannut heille rahaa?"
"Ei; Miss Travers tahtoi ottaa siihen osaa, mutta minä pyysin hänen luopumaan siitä tuumasta. Se teki minut onnelliseksi että voin aivan yksin tehdä mitä tein, ja Miss Travers käsitti minua eikä ollut yksipäinen. Kenties he luulevat että se on Squire Travers tai joku toinen herrasmies, joka heitä säälii."
"Minä olen aina sanonut, että te olette jalomielinen mies, Tom. Mutta te olette jalomielisempi kuin luulin."
"Jos minussa jotain hyvää on, niin minun on kiittäminen teitä siitä, sir. Mikä juoppo, raju hirviö olinkaan kun ensin teidät tapasin! Matkustukset teidän kanssanne ja myöskin tuon toisen herrasmiehen puhe sekä tuo pitkä ystävällinen kirje, jonka teiltä sain, jossa ei teidän nimeänne ollut, ja joka oli ulkomailla kirjoitettu — kaikki tämä muutti minun, niinkuin lapsi muuttuu kasvatuksen kautta."
"Olette varmaankin lukenut paljon siitä kuin erkanimme toisistamme?"
"Olen; minä kuulun nuorten miestemme lukuseuraan ja instituuttiin; ja kuin silloin saan kirjan käteeni, etenkin hyvästi kirjoitetun historian, en kaipaa muuta seuraa."
"Ettekö milloinkaan ole nähnyt toista tyttöä, jota voisitte lempiä ja jonka kanssa voisitte mennä naimisiin?"
"Ah, sir", vastasi Tom, "mies ei joudu niin hulluksi tytön tähden, kuin minä Jessie'n takia, voidaksensa, kun se on ohitse mennyt ja hän on tullut taidollensa jälleen, uudestaan liittää sydämensä johonkin yhtä helposti kuin se olisi ainoastaan taittunut jalka. Minä en sano ett'en tule rakastamaan ja naimaan toista vaimoa — päinvastoin toivoisin sitä voivani tehdä. Mutta minä tiedän myöskin, että kuolinpäivääni saakka tulen Jessie'ä rakastamaan; mutta ei syntisellä tavalla, sir — ei syntisellä. Minä en tahtoisi häntä loukata ajatuksissanikaan."
Oli pitkällinen vait'olo.
Vihdoin Kenelm sanoi: "Te lupasitte olla hyvä tuota pientä kukkapallilla leikkivää tyttöä kohtaan; miten hänen on käynyt?"
"Hän voi vallan hyvin, sir, kiitoksia kysymästänne. Minun tätini on suuresti mieltynyt häneen, ja samoin äitinikin. Hän käy usein heidän luonansa illoin ja hänellä on silloin työ mukana. Vikkelä, älykäs pieni olento, rikas kauniista ajatuksista. Pyhäpäivinä, kun on kaunis ilma, kuljemme yhdessä vainiolla."
"Hän on ollut teille lohdutukseksi, Tom."
"On kyllä."
"Hän rakastaa teitä?"
"Siitä olen varma; hän on tunnokas, kiitollinen lapsi."
"Hänestä tulee piakkoin nainen, Tom, ja silloin hän voi rakastaa teitä niinkuin nainen."
Tom näytti loukatulta ja melkein suuttuneelta tästä ehdoittelemisesta ja kiiruhti taas siihen aineesen, joka koski häntä likemmältä.
"Miss Travers sanoi että te mielellänne kävisitte Will Somers'in ja hänen vaimonsa luona; onko se totta? Moleswich ei ole kaukana Londonista niinkuin tiedätte."
"Tietysti minä tahdon."
"Minä toivon että tapaatte heidät onnellisina; ja jos niin on, kenties olette hyvä ja annatte minulle siitä tiedon; ja — — ja — tekisi mieleni saada tietää onko Jessie'n lapsi hänen näköisensä. Onko se poika — minä olisin ennen toivonut sen olleen tytön."
"Minä kirjoitan teille kaikesta. Mutta miks'ette tule kanssani?"
"Ei, minä en usko että voisin tehdä sitä juuri nyt. Minä olin kovin liikutettu, kun viimein nä'in hänen kauniit kasvonsa Graveleigh'issa, ja hän pelkäsi minua vielä! — se oli kova kohtaus."
"Hänen pitäisi saada tietää mitä te olette hänen hyväksensä tehnyt ja aiotte tehdä."
"Ei millään muotoa, sir; luvatkaa se minulle. Minä halveksisin itseäni, jos nöyryyttäisin heitä — sillä tavoin."
"Minä ymmärrän, mutta minä en lupaa teille mitään varmaa. Niin kauvan kuin kaupungissa viivytte, asutte minun luonani; emäntäni kyllä hankkii teille huoneen."
"Paljon kiitoksia, sir, mutta minä lähden takaisin iltajunalla; Herra siunatkoon, kuinka myöhäinen jo on! Minun täytyy sanoa teille jäähyväiset. Minulla on muutamia asioita toimitettavina tädilleni, ja minun pitää ostaa uusi nukki Susey'lle."
"Susey on siis tuon pienen kukkapallolla leikkivän tytön nimi?"
"Niin. Minun täytyy joutua matkalle; tuntuu oikein hauskalta, kun olen saanut teitä jälleen nähdä ja olen huomannut että vielä vastaanotatte minua yhtä suurella hyvyydellä, ikäänkuin olisimme vertaisia."
"Ah, Tom, toivoisin olevani teidän vertaisenne — ei, vaan puoleksi niin jalo kuin taivas on teidät tehnyt."
Tom hymyili epäileväisesti ja lähti pois.
"Tuolla onnettomalla rakkauden kiihkolla," sanoi Kenelm itsekseen, "näyttää kuitenkin, kun asiaa oikein miettii, olevan hyvätkin puolensa. Jos se oli vähällä tehdä peto tästä kunnon miehestä — niin, petoakin pahempaa, hirsipuuhun tuomittua murhaajaa — niin se toiselta puolen on tehnyt hienon, hellätuntoisen, ritarillisen herrasmies-luonteen sen ensimmäisen hulluuden rajuista aineista. Niin, minä lähden vastanaineen parikunnan luona käymään. Minä olen melkein varma siitä että ne nyt jo äräjävät ja sylkevät toinen toisillensa kuin koira ja kissa. Moleswich'iin on kohkalainen kävelymatka."