TOINEN LUKU.
Tullessansa kauniin kaupungin valtakadulle, näki hän uhkean puodin oven ylipuolella nimen Somers kirjoitettuna suurilla kultakirjaimilla. Puodissa oli kaksi isoa, uhkeaa ikkunaa, jossa oli ainoastaan yksi iso ruutu; toisessa oli hyvin somasti järjestettyä kaikellaista paperikaupassa tavallista tavaraa, korko-ompelu-malleja y.m.; toisessa oli yhtä sievästi järjestettyjä kauniita koritöitä.
Kenelm astui kynnyksen yli ja näki kauppapöydän takana vanhan ystävänsä Jessien, joka oli kaunis kuin ainakin, mutta hänen kasvonsa osoittivat enemmän vakavuutta ja hän oli vartaloltansa tukevampi kuin ennen. Puodissa oli pari kolme ostajaa, joille hän myi tavaroita. Sillä välin kuin eräs nuori lady, joka oli istunut, lausui kovallaisella, mutta ystävällisellä ja miellyttävällä äänellä: "Älkää minusta välittäkö, — Mrs Somers — minä voin odottaa," lensi Jessie'n vilkas silmä muukalaista kohti, mutta liian sukkelaan voidaksensa hänen kasvojansa tuntea, jotka tämä kuitenkin käänsi pois ja alkoi koreja katsella.
Parin minuutin kuluttua toiset ostajat olivat ostoksensa toimittaneet ja lähteneet pois. Ja kauniin ladyn ääni kuului taas: "No, Mrs Somers, minä tahtoisin nähdä teidän kuvakirjojanne ja leikkikalujanne. Minä pidän pienet lapsenkemut tänään iltapuolella, ja tahtoisin saada ne niin iloisiksi kuin suinkin."
"Minä olen paikalla tai toisella tällä kiertotähdellä, tai ennenkuin minun monaadini viskattiin siihen, kuullut tämän äänen ennen," mutisi Kenelm. Sillä välin kun Jessie toi esiin leikkikalunsa ja kuvakirjansa, sanoi hän: "Minun on mieleni paha siitä, että teidän täytyy odottaa, sir; mutta jos mielitte koria katsella, niin voin kutsua mieheni tänne."
"Tehkää se," sanoi Kenelm.
"William — William," huusi Mrs Somers; ja hetken kuluttua, jolla aikaa hän ehti vetää takin päällensä, tuli William Somers puodin takaisesta huoneesta.
Hänen kasvonsa olivat kadottaneet tuon entisen kärsivän ja kivuloisen näön; ne olivat vielä jotenkin kalpeat, mutta niillä asui vielä älyllisyys niinkuin ennen.
"Kuinka olette kehittynyt taiteessanne!" sanoi Kenelm sydämellisesti.
William säpsähti ja tunsi kohdakkoin Kenelmin. Hän juoksi esiin, otti Kenelmin ojennetun käden molempiin käsiinsä ja huudahti äänellä, joka oli naurun ja itkun sekainen: "Jessie, Jessie, se on hän! — hän, jonka edestä me joka ilta rukoilemme. Jumala teitä siunatkoon! — Jumala siunatkoon ja tehköön teitä niin onnelliseksi kuin Hän antoi teidän tehdä minut!"
Ennenkuin tämä puhe oli lopetettu, oli Jessie miehensä vieressä, ja hän lisäsi, matalammalla mutta syvästä liikutuksesta vapisevalla äänellä: "Ja minutkin!"
"Teidän luvallanne," sanoi Kenelm, ja hän suuteli Jessien valkoista otsaa, joka suutelo ei olisi voinut olla ystävällisempi ja kylmempi, jos se olisi ollut Jessien iso-isän antama.
Sillä välin lady oli hiljaa noussut istualta ja huomaamatta hiipinyt
Kenelmin luo ja tutkivin silmin hänen kasvojansa katsellut.
"Teillä on toinenkin ystävä täällä, sir, jolla myöskin on syytä teitä kiittää —."
"Minusta teidän äänenne oli tuttu," sanoi Kenelm, hiukan hämillänsä ollen. "Mutta suokaa anteeksi, jos en teidän kasvojanne voi muistaa. Missä me olemme toisiamme lamanneet?"
"Tarjokaa minulle käsivartenne, kun lähdemme täältä, niin minä saatan teitä jälleen minua muistamaan. Mutta ei: minä en saa ajaa teitä pois nyt. Minä tulen puolen tunnin kuluttua takaisin. Mrs Somers, voitte sillaikaa panna kokoon ne tavarat, jotka olen valinnut. Minä otan ne mukaani kun palaan pappilasta, johon jätin hevoseni ja vaununi." Nyykäyttäen päätänsä ja hymyillen Kenelm'ille, kääntyi hän ja jätti Kenelm'in vallan hämmästyneenä.
"Kuka tuo lady oli, Will?"
"Eräs Mrs Braefield. Hän on vastatulija."
"Eihän tuo muuta voi olla, Will," sanoi Jessie hymyillen, "sillä hän on ollut naimisissa vasta kuusi kuukautta."
"Ja mikä oli hänen nimensä ennenkuin hän nai?"
"Sitä en totta tosiaan tiedä, sir. On vaan kolme kuukautta siitä kuin me tänne muutimme, ja hän on ollut erittäin hyvä meille ja ostaa meiltä paljon. Mr Braefield on kaupunkilainen herrasmies ja hyvin rikas; ja he asuvat tämän paikan kauniimmassa talossa ja heillä käy paljon vieraita."
"Hyvä, minä en ole entistä viisaampi," sanoi Kenelm."
"Ihmiset, jotka kysyvät paljon, harvoin viisastuvat."
"Mutta miten te löysitte meidät, sir?" sanoi Jessie. "Oh! nyt minä arvaan," lisäsi hän, luoden veitikkamaisen katseen Kenelm'iin ja hymyillen. "Te olette tietysti tavannut Miss Travers'in ja hän on sen teille kertonut."
"Te olette oikeassa. Häneltä ensin kuulin että olitte muuttaneet, ja päätin käydä teitä katsomassa ja tulla esitetyksi pienokaiselle — poika kaiketi? Teidänkö näköisenne, Will?"
"Ei, sir — Jessien kuva."
"Mitä joutavia, Will; aivanhan se kuin sinä itse, pieniin kätösiin asti."
"Ja äitinne, Will, kuinka te hänen jätitte?"
"Oh, sir!" huudahti Jessie nuhtelevaisesti; "luuletteko että me olisimme hennoneet jättää äitiä — niin yksin ja päälle päätteeksi jäsenten kolotusta potevana? Hän vaalii pienokaista nyt — sen hän aina tekee, kun minä olen puodissa."
Nyt Kenelm seurasi nuorta parikuntaa puodin viereiseen huoneesen, jossa Mrs Somers istui ikkunan vieressä lukien raamattua ja heijaten pienokaista, joka nukkui rauhallisesti kehdossa.
"Will", sanoi Kenelm, kumartaen synkkämielisiä kasvojaan lapsen yli, "minä tahdon kertoa teille muukalaisen runoilijan kauniin ajatuksen, jota on niin huonosti käännetty:" —
"Lapsi sä miekkoinen! viel kehto on ääretön sulle.
Kuin tulet mieheksi, käy ahtahaks' maailmakin."
"Minä en usko että se on totta, sir," sanoi Will vaatimattomasti; "sillä onnellinen koti on maailma, joka on kylläksi avara mille miehelle tahansa."
Kyyneleet nousivat Jessien silmiin; hän kumartui alaspäin ja suuteli — ei lasta — vaan kehtoa. "Will teki tämän." Hän lisäsi punastuen: "Minä tarkoitan kehtoa, sir."
Aika riensi sillä välin kuin Kenelm puheli Will'en ja vanhan äidin kanssa, sillä Jessie oli kohdakkoin taas kutsuttu puotiin; ja Kenelm vallan hämmästyi, kun hän huomasi että se puoli tunti, joka armosta oli hänelle suotu, oli päättynyt, ja Jessie pisti päänsä ovesta ja sanoi: "Mrs Braefield odottaa teitä."
"Hyvästi, Will; minä tulen piakkoin taas teitä katsomaan; ja äitini on pyytänyt minun ostamaan en tiedäkään kuinka monta todistetta teidän taidostanne."