II LUKU.
"Virtoja valkeita se kultaa taivaallisella alkemialla."
Shakespeare.
Missä ihmistä niin onnellista kuin Viola nyt on! Raskas paino on hänen sydämestään kirvonnut, hänen jalkansa kulkee kuin tuulien päällä, hän olisi tahtonut ilosta laulaa kulkiessaan kotiin. Mikä onni onkaan puhtaalle saada rakastaa — mutta oi! vielä suurempaa onnea on saada uskoa rakastettunsa arvoon. Heidän välillään saattoi olla maallisia esteitä — rikkaus, asema, koko ihmisten pieni maailma. Mutta nyt ei ollut enää sitä mustaa kuilua, jota ajatus kammolla pakenee ja joka erottaa sielun toisesta sielusta. Zanonilla ei tosin ollut vastarakkautta Violaa kohtaan. Kuinka hän voisi Violaa lempiä? Mutta pyysikö Viola edes rakkautta? Rakastiko hän itsekään? Ei! Viola ei olisi voinut olla niin alhainen ja niin uskalias. Kuinka hauskalta kuului nyt tytön korvissa valtameren pauhu, kuinka miellyttävältä näytti jokainen ohikulkija! Hän saapui kotiin — katseli puuta, joka väärine oksineen päivänpaisteessa helotti. "Niin, veljeni", sanoi hän nauraen iloissaan, "niinkuin sinä olen minäkin raivannut tieni valoon."
Hän ei ollut koskaan ennen, niinkuin pohjolan tytärten on tapana, tottunut päiväkirjaan uskomaan salaisuuksiaan ja antamaan ajatuksilleen ilmaisun. Nyt yhtäkkiä hänen sydämensä tunsi siihen halua; vastaherännyt vaisto kehotti häntä uskomaan itselleen ajatuksensa ja selvittämään kultaisten mielikuvitusten vyyhdin katselemaan niinkuin peilistä sisintä itseään. Rakkauden ja Sielun syleilystä syntynyt ihana jälkeläinen, innostuksen haltija, Genius![29] Hän punastui, hän huokaili, hän vapisi kirjottaessaan. Ja siitä uudesta maailmasta, minkä hän oli itselleen rakentanut, hänen täytyi herätä valmistautuakseen teatteria varten. Kuinka eloton nyt oli soitto, kuinka himmeä näyttämö, joka ennen oli niin ihmeellinen ja kirkas! Näyttämö on kuolevaisille tarujen ihmemaa. Mutta unten sisäinen maailma, jonka soitto ei maahan kuulu, jonka maisemat eivät ihmisten käskystä muutu, niinkuin teatteri on nykymaailmalle, niin olet sinä tulevaisuudelle ja menneisyydelle!