XII LUKU.
"Niin turmeltuneessa joukossa kuin kansalliskonventti oli, löytyi vieläkin mahdollisuuksia, että Robespierre pääsisi taistelussa voitolle."
Lacretelle, vol. XII.
Kun Robespierre lähti salista, oli kansanjoukossa ulkopuolella eloton, tuhoa ennustava hiljaisuus. Joka maassa kansanlauma on menestyvien puolella ja rotatkin pakenevat kaatuilevasta tornista. Mutta vaikka Robespierreltä puuttui rohkeutta, ei puuttunut ylpeyttä, ja jälkimäinen usein täytti edellisen paikan. Hänen kasvoistaan ei näkynyt, mitä hän ajatteli, kun hän kulki joukon läpi nojaten St. Justin käsivarteen, Payanin veljineen seuratessa häntä.
Kun he tulivat avoimelle paikalle, niin Robespierre katkaisi vaitiolon.
"Kuinka monta päätä piti huomenna mennä?"
"Kahdeksankymmentä", vastasi Payan.
"Voi, me emme saa niin kauan vitkastella, yhdessä päivässä voi koko valtakunta mennä, hirmun täytyy vielä meitä palvella."
Muutamia hetkiä hän oli vaiti ja hänen silmänsä harhailivat epäluuloisina katuja pitkin.
"St. Just", sanoi hän äkkiä, "sitä englantilaista ei ole löydetty,
jonka ilmotukset tai tutkinto olisi murtanut sekä Amarit että
Tallienit. Ei, ei, jakobinitkin alkavat tulla tyhmiksi ja sokeiksi.
Mutta he ovat saaneet kiinni naisen — ainoastaan naisen!"
"Nainen se Maratinkin murhasi", sanoi St. Just. Robespierre pidätti henkeään.
"St. Just", sanoi hän, "kun tämä vaara on ohi, tahdomme perustaa Rauhan Valtakunnan. Vanhuksia varten rakennetaan taloja ja tehdään kauniita puutarhoja. Hyveellisiä kansalaisia asetetaan nuorison opettajiksi. Kaikki pahe ja epäjärjestys ei tule hävitettäväksi, ei, ei, ainoastaan tehdään voimattomaksi. Me emme saa vielä kuolla. Jälkimaailma ei voi meitä oikein arvostella, ennenkuin työmme on päätetty. Me olemme kutsuneet takaisin Korkeimman Olennon, nyt pitää meidän uudistaa tämä turmeltunut maailma. Kaikki pitää olla rakkautta ja veljeyttä, ja hoi, Simon, Simon, hoi! Anna kynäsi, St. Just!" Ja Robespierre kirjotti nopeasti. "Vie tämä kansalaiselle presidentti Dumasille. Vie se vikkelään, Simon. Nämä 80 päätä tulee hakattaviksi huomenna — huomenna, Simon. Dumas saa siirtää niiden tutkimisen päivää aikaisemmaksi. Minä kirjotan vielä Fouquier Tinvillelle, yleiselle syyttäjälle. Me tavataan jakobinien talossa tänä iltana, Simon, siellä me julistamme arvottomaksi itse kansalliskokouksen, siellä me kokoomme ympärillemme vapauden ja Ranskan viimeiset ystävät."
Takaapäin kuului kaukaa huuto: "Eläköön tasavalta!" Tyrannin silmä iski vihaisesti tulta. "Tasavalta! — tyhjää! Emme me kukistaneet tuhatvuotista valtaistuinta sitä varten, että saisimme tuon kehnon sijalle!"
Uhrien tutkinto ja mestaus on siirretty yhtä päivää aikaisemmaksi. Salaperäisen järkensä avulla, joka häntä tähän asti oli johtanut ja elvyttänyt, Zanoni sai tietää, että taitonsa oli turhiin mennyt. Hän tiesi, että Viola olisi pelastettu, jos hän vaan pysyisi elossa tunninkin kauemmin kuin tyranni. Hän tiesi, että Robespierren hetket oli luetut, että 10 p:nä Thermidoria, jolloin hän alkuaan oli aikonut surmauttaa viimeiset uhrinsa, tulisi hän itse joutumaan mestauspaikalle. Zanoni oli nähnyt vaivaa ja suunnitellut teurastajan ja hänen hallituksensa kukistamiseksi. Ja millä seurauksella? Yksi ainoa tyrannin sana oli saattanut koko tuloksen mitättömäksi. Violan loppu on siirretty päivää aikaisemmaksi. Yli voimain ponnistava tietäjä, joka tahdoit tehdä itsesi Ikuisen välikappaleeksi, samat vaarat, jotka nyt tyrannia lähestyvät, ovat vain jouduttaneet hänen uhriensa tuomiota. Huomenna kahdeksankymmentä päätä ja niiden joukossa se, joka on sinun sylissäsi levännyt. Huomenna — ja tänään vielä Maximilien on turvassa.