XV LUKU.
"Oi, kuinka voin toista löytää, kun en löydä itseänikään."
Aminta. At. I, 2.
Glyndon nukkui tavallista syvemmin yöllä viimeisen keskustelunsa jälkeen Zanonin kanssa. Aurinko jo täytenä helotti hänen silmiinsä, kun hän ne toisena päivänä avasi. Hän nousi virkistyneenä ja tunsi omituista rauhaa, joka enemmän johtui päättäväisyydestä kuin väsymyksestä. Viimeisen yön tapaukset ja tunteet olivat kiteytyneet selviksi ja varmoiksi ajatuskuviksi. Hänen mielensä ei paljon niissä viivähtänyt, hän ajatteli enemmän tulevaisuutta. Hän oli samassa mielentilassa kuin Egyptin vanhojen mysterioiden vihitty, joka on kulkenut läpi portin, mutta vaan sitä kiihkeämmin toivoo itse pyhäkköön pääsevänsä.
Hän pukeutui ja sai ilokseen kuulla, että Mervale oli muitten maamiestensä seurassa lähtenyt huviretkelle Iskiaan. Kuuman päivällisajan hän vietti yksinäisyydessä mietiskellen ja vähitellen palasi Violan kuva hänen sydämeensä. Se oli pyhä kuva, sillä se oli inhimillinen. Hän oli luopunut Violasta, ja vaikkei hän sitä katunut, häiritsi häntä ajatus, että katumus nyt olisi liian myöhäinen.
Kärsimättömänä hän nousi istualtaan ja käveli nopein askelin näyttelijättären halvalle asunnolle.
Matka oli jokseenkin pitkä ja uuvuttava. Glyndon saapui hiestyneenä perille. Hän avasi salvan ja astui sisään. Hän tuli ylös portaita, ei ääntä, ei hengen hievahdustakaan kuulunut. Etuhuoneessa makasi pöydällä näyttelijättären kitara ja muutamia käsinkirjotettuja osia mielinäytelmistä. Hän pysähtyi, rohkaisi itseään ja koputti sisemmälle ovelle. Ovi oli raollaan, ja kun ei hän kuullut mitään sisältä, sysäsi hän sen auki. Se oli Violan makuuhuone, rakastajan pyhin paikka, ja hyvin se sopikin haliitsijattarelleen. Ei mitään näyttämön koruja näkynyt eikä myöskään ollut sitä epäjärjestystä, joka etelämaiden alemmissa luokissa on niin yleinen. Kaikki oli puhdasta ja yksinkertaista. Kaikki koristuksetkin olivat hienoja ja viattomia. Muutamia kirjoja huolellisesti hyllyllä seisomassa ja muutamia kukkia saviruukussa, joka oli vanhaan etruskilaiseen tapaan maalattu. Auringonvalo tulvi vuoteen lumivalkeille verhoille. Viola ei ollut sisällä, mutta hoitajatar — oliko hänkin poissa? Glyndon pani talon kaikumaan Gionettan nimeä, mutta ei mitään vastausta kuulunut. Kun hän viimein vastenmielisesti lähti pois, näki hän Gionettan tulevan vastaan kadulla. Vanha vaimo raukka päästi ilohuudon hänet nähdessään, mutta molemminpuolisella pettymyksellä havaitsivat he, ettei kummallakaan ollut tarjota iloisia sanomia eikä tyydyttäviä selvityksiä. Gionetta oli herännyt edellisenä iltana kuullessaan ääniä alhaalta. Mutta ennenkuin hän sai rohkeutta mennäkseen alas, oli Viola kadonnut. Ulko-ovella näkyi väkivallan merkkejä, mutta naapureilta ei voitu saada muuta tietoa kuin että eräs latsaroni, joka yöllä makasi Chiajan torilla, oli kuunvalossa nähnyt vaunujen, jotka hän tunsi prinssi di ——:n vaunuiksi, ajavan kahdesti edestakaisin sen paikan ohi vuorokauden ensimäisellä tunnilla. Kun Glyndon sai nämä pääkohdat urkituksi vanhalta hoitajattarelta nyyhkytysten ja voivotusten välistä, lähti hän kohta kiirusti Zanoniin palatsille. Siellä sai hän tietää, että signor oli mennyt prinssi di ——:n juhlaan eikä tulisi palaamaan ennenkuin myöhään yöllä. Glyndon seisoi liikkumattomana hämmästyksestä. Hän ei tiennyt mitä uskoa ja miten toimia. Mervalekaan ei ollut käsillä häntä neuvomassa. Hänen omatuntonsa syytti häntä katkerasti. Hänellä oli ollut valta pelastaa rakastamansa nainen, mutta hän oli luopunut siitä vallasta. Mutta kuinka olisi itse Zanoni tässä langennut? Kuinka oli hän lähtenyt itse ryöstäjän toimeenpanemaan juhlaan? Mahtoiko Zanoni tietääkään mitä oli tapahtunut? Jollei hän tiennyt, ei pitänyt Glyndonin hukata hetkeäkään ilmottaakseen. Vaikka hän sielussaan oli päättämätön, oli hän fyysillisesti urhoollinen, jos kukaan. Hän aikoi kohta lähteä itse prinssin palatsiin, ja jos Zanoni olikin pettänyt sen luottamuksen, jonka hän puolittain oli itselleen vaatinut, niin Glyndon, vähäpätöinen muukalainen tulisi vaatimaan vankia vapaaksi, vaikkapa keskellä prinssin saleja ja kokoontuneitten vieraitten edessä.