LOPPUSANANEN
Edellä kertomistani pikku kokemuksista toivon lukijan saaneen jonkinlaisen kuvan vakoojan elämästä. Niissä ei itsessään ole mitään erityisen merkillistä; pikemminkin ovat ne vallan tavallisia arkipäivätapahtumia.
Mutta sittenkin täytynee myöntää, että tällä elämällä on värikkäisyyttä — että siinä on paljon tosi urheilua. Kun samalla ottaa lukuun, että vakooja voi olla maallensa suureksi hyödyksi, niin voi myöskin ymmärtää, että on miehiä, jotka eivät tiedäkään mitään parempaa kuin tämä elämä. Ja vakoojaa, joka kaatuu keskelle työtänsä, saanee pitää vallan yhtä kelpo isänmaanpoikana kuin sotilasta, joka ase kädessä kaatuu maansa puolesta.
[Englantilaisten urheilu-käsite on muuten paljon laajempi kuin mitä sillä esim. meillä ymmärretään. Siihen kuuluu kaikkinainen yhdellä haavaa hengen ja ruumiin pirteyttä ja karaisua tarkettava toiminta eikä pelkkä kaavamainen lihastenharjottelu. Siltä kannalta katsoen heidän ylemmät yhteiskuntaluokkansa ovatkin maailman ensimmäisiä urheilijoita — joskaan monet eivät paljon muuta elämässä toimitakaan. Suom. huom.]