SAKSAN VAKOOJAJÄRJESTÖ
Vakoojatoimi on Saksassa melkoista korkeammalla kehitysasteella kuin missään muussa maassa. — Se on laajempi ja mieslukuisempi, paremmin järjestetty ja palkattu kuin muualla. Se paljastettiin täydellisesti 1870 -vuoden sodan jälkeen, jolloin kävi ilmi, että Saksan hallituksella oli ollut enemmän kuin 20,000 palkattua vakoojaa sijoitettuna Ranskaan. Kaikki vakoojat, sekä valtiolliset että sotilaalliset, tottelivat yhtä ainoata miestä — Stieber oli hänen nimensä.
Heidän juonensa olivat kehitetyt sellaiseen täydellisyyteen saakka, että kun esim. Jules Favre tuli Versailles'iin neuvottelemaan Saksan päämajan kanssa Pariisin luovutuksesta, oli häntä asemalta palatsiin vievä ajuri saksalainen vakooja, ja Ranskan presidentti saatettiin asumaan taloon, jossa Saksan vakoilutoimiston pääkortteeri oli. Stieber itse esiytyi presidentin kamaripalvelijana, ollen tietystikin varustettu »ehdottomasti luotettavan miehen» suosituksilla. Se ei kumminkaan estänyt häntä joka päivä penkomasta isäntänsä taskuja ja asiakirjalippaita — ja hankkimasta Bismarckille koko joukon tärkeitä tietoja ja salaisuuksia.
Vaikka siis mainittuna ajankohtana tultiin jokseenkin hyvin tuntemaan saksalaisten vakoilutoimi, näyttävät ulkomaiden epäluulot sitä kohtaan myöhemmin unohtuneen. Mutta saksalaiset eivät siltä ole antaneet mainion järjestönsä virua toimetonna. He ovat yhä parantaneet sen menettelytapoja ja pitäneet sitä hyvässä harjotuksessa ei vain Ranskassa, vaan yli koko maailman.