III.
Perfektsionistien koe Oneida lahdelmassa.
Vuonna 1848 perustettiin Amerikassa Oneidan yhteiskunta sen päätöksen mukaan, jonka kourallinen perfektsionistisiä kommunisteja oli tehnyt, ja jossa sanottiin että "me tahdomme kokonaan pyhittää elämämme Jumalan valtakunnan perustamiseen". Vaikka Amerikan kansa selitti että semmoista ei voitu sietää kristillisessä valtakunnassa, pysyi Oneidan yhteiskunta olemassa yli 30 vuotta, jolla ajalla se näyttää synnyttäneen terveempiä lapsia ja tehneen sekä kärsineen vähemmän pahaa kuin mikään muu tunnettu osakeyhtiö. Mutta se olikin valiojoukkoa, sillä tosi kommunisti (lyhyesti määriteltynä äärettömän ylpeä henkilö, joka tahtoo rikastuttaa yhteistä kassaa eikä omaansa) on ylempänä tavallista osakeyhtiö-kapitalistia aivan niinkuin tavallinen osakeyhtiö-kapitalisti on ylempänä merirosvoa. Paitsi sitä perfektsionisteillä oli voimakkaana paimenena päällikkönsä Noyes, yksi noita satunnaisia yli-ihmisyrityksiä, joita syntyy aika ajoittain, huolimatta ihmisten epäonnistuneiden laitosten asettamista esteistä. Noyesin olemassaolo saattoi kommunistien kasvatuskysymyksen yksinkertaisemmaksi, sillä he tiesivät heti millaisen ihmisen he halusivat kasvattaa, koska oli päivän selvää kuinka toivottavaa toisen Noyesin kehittäminen oli.
Mutta tuo kourallinen ihmisiä, joka kolmekymmentä vuotta vältettyään kaikkea sitä tiedotonta lasten surmaa, jota taitamattomat vanhemmat harjoittavat yksityisissä kodeissa, oli luvultaan ainoastaan 300 henkeä, ei tietysti voinut tehdä paljoa enemmän kuin todistaa että kommunistit yli-ihmisten johtamina ja "pyhittäen kokonaan elämänsä Jumalan valtakunnan perustamiseen" sekä välittäen yhtä vähän omaisuudesta ja avioliitosta kuin camberwelliläinen pappi välittää Hindu- tai Suttee-kastista, voivat tehdä elämänsä koko joukon onnellisemmaksi kuin tavalliset ihmiset, joilla on sekä omaisuus että avioliitto kiusanaan. Ja kumminkin heidän yli-ihmisensä itse myönsi, että tämä näennäinen menestys oli ainoastaan osa tuota luonnotonta ilmiötä, että hän, yli-ihminen, oli syntynyt maailmaan. Sillä kun ikä lopetti hänen voimansa, hän itse johti ja järjesti kommunistien siirtymisen avioliittoon, kapitalismiin ja tavalliseen yksityiselämään, siten myöntäen että tosi yhteiskunnallinen ratkaisu ei syntynyt siten että satunnainen yli-ihminen sai valiojoukon seuraamaan johtoaan, vaan siten että kokonainen yhteiskunta yli-ihmisiä pani sen toimeen omasta tahdostaan. Jos Noyesin olisi pitänyt järjestää kaikki Yhdysvallat eikä vain muutamia tusinoita perfektsionistejä, niin Amerikka olisi musertanut hänet aivan niinkuin Englanti musersi Oliver Cromwellin, Ranska Napoleonin, tai Roma Julius Caesarin. Cromwell oppi katkerasta kokemuksesta, että Jumala itsekään ei voi kohottaa kansakuntaa yläpuolelle sen omaa tasoa, ja että vaikka saisikin kansan niin innostetuksi että se on valmis uhraamaan kaikki halunsa omantuntonsa vaatimuksille, riippuu tulos kokonaan siitä mitä laatua tuo kansan omatunto on. Napoleon näyttää lopuksi tulleen siihen käsitykseen, että ihmiskunta on paljon harmia tuottava koiralauma, jota kannattaa pitää ainoastaan metsästämistä varten. Caesarin taito taistella ilman vihaa ja kostonhimoa; tehtiin tyhjäksi siten että hänen sotilaansa päättivät surmata vihollisensa kentällä, sen sijaan että he olisivat ottaneet heidät vangeiksi, joita Caesar olisi armahtanut. Hänen ylemmyytensä kansalaisena taasen oli ostettu lahjomalla romalaisia suunnattomassa määrin. Mitä suuret johtajat eivät voi aikaansaada, sitä eivät myöskään lait ja uskonnot voi. Ihminen käsittää kaikki säädökset oman luonteensa mukaisesti. Jos yli-inhimillinen käsky on kirjoitettu niin selvillä sanoilla, että ihminen ei voi sitä selittää väärin oman tahtonsa mukaan, silloin hän selittää sen kapinalliseksi herjaukseksi, tai pitää sitä muutoin joko mielettömänä tai vallan käsittämättömänä. Parlamentit ja synodit puuhailkoot niin paljon kuin mielensä tekee säädöksineen ja uskontoineen, aina sen mukaan miten olosuhteet muuttavat luokkia ja niitten etuja, ja seurauksena heidän puuhistaan voi joskus olla näennäinen siveellinen kohoaminen, niinkuin esim. silloin kun kauppasäädyn voitto sotilassäädyn yli aikaansaa sen, että kaksintaistelu saa osakseen yhteiskunnallista paheksumista ja rahasakkoja. Joskus voidaan myöskin huomata melkoista, aineellista edistystä, niinkuin esim. silloin kun työtätekevä luokka saa käsiinsä poliitillisen vallan ja uusien isäntien itsekkäisyys saa aikaan paremman omaisuuden jaon. Mutta kaikki tämä on ainoastaan uudestaan järjestämistä ja muodostelemista. Kunnes kansan sydän ja mieli on muuttunut, ei suurinkaan mies uskalla hallita sillä edellytyksellä, että kaikki ovat yhtä suuria kuin hän, yhtä vähän kuin karjanpaimen uskaltaa ajaa laumansa tielle siinä luulossa että se löytää tiensä yhtä hyvin kuin paimenkin. Ennenkuin joka mies Englannissa on Cromwell, joka mies Ranskassa Napoleon, joka mies Romassa Caesar, joka mies Saksassa Luther plus Goethe, sitä ennen sankarit eivät voi parantaa maailmaa enemmän kuin Cheopsin pyramidi parantaa pientä maalaishuvilaa. Sellaisten kansojen synnyttäminen on ainoa todellinen muutos, joka on meille mahdollinen.