X.
Metoodi.
Mitä metoodiin tulee, niin mitäpä muuta vielä voi sanoa kuin että missä on tahtoa, siinä on taitoa. Mutta ellei ole tahtoa, olemme hukassa. On nimittäin olemassa sekin mahdollisuus meidän pienelle hupsulle valtakunnallemme, ehkä koko maailmalle, ja koska semmoiset mahdollisuudet synnyttävät epätoivoa, täytyy meidän pitää kiinni siitä otaksumisesta, että meillä on vielä kyllin tarmoa ei ainoastaan elämään, vaan elämään paremmin. Siitä ehkä seuraa, että meidän täytyy perustaa valtio-osasto kehitystä varten ja valmistaa sen päällikölle sija ministeristössä sekä määrätä tuloja, joilla ylläpidetään valtion suoranaisia kokeiluja, sekä annetaan palkkioita yksityisille henkilöille kehoituksena onnistuneista tuloksista. Se voi ehkä myöskin merkitä samaa kuin osakeyhtiö ihmisrodun parantamista varten. Mutta nykyjään se paljoa luultavammin merkitsee samaa kuin sellaisten ehdotusten kauhistunut leimaaminen siveettömiksi ja epäpuhtaiksi, mutta samalla ihmistahdon yleinen salainen työntäminen tuohon kauhua herättävään suuntaan, niin että kaikenlaiset laitokset ja julkiset vallanpitäjät jos jonkinlaisten tekosyitten nojalla hapuilevat yli-ihmistä kohti. Herra Graham Wallas, Lontoon kouluhallinnon puheenjohtaja, on jo uskaltanut viitata siihen että nykyinen politiikka, jonka mukaan opettajattaret oletetaan hedelmättömiksi, voi kyllä olla mukavaa kouluhallinnon kannalta katsoen, mutta sietää kritiikkiä ihmisrodun kasvattamiskannalta nähden. Tämä on yhtä hyvä esimerkki kuin mikä muu tahansa siitä kuinka liike yli-ihmistä kohti jatkuu, huolimatta kaikesta tekopyhyydestämme. Yksi asia on ainakin aluksi selvä. Jos nainen voi huolellisesti valitsemalla isän lapselleen synnyttää kansalaisen, jolla on hyvät aistimet, terveet elimet ja kunnollinen ruuansulatus, pitäisi hänelle tietysti suoda riittävä palkkio tuosta luonnollisesta palveluksesta, jotta hän suostuisi toisenkin kerran tekemään samoin. Olkoonpa niin että hän itse kustantaa yrityksensä, tai lapsen isä, tai laskuja tekevä kapitalisti, tai paikkakunnallinen hallinto, joka säätää että naiselle pitää erityisissä olosuhteissa suoda vuoden virkavapaus täydellä palkalla, tai keskushallitus — tuo kaikki on vallan samantekevä, kunhan tulos on tyydyttävä.
On surullinen asia, että koska suurimmalla osalla aviopuolisoja nykyisissä oloissa ei ole kyllin ravintoa, ei pääomaa, ei luottoa eikä tieteellisiä eikä käytännöllisiä tietoja, joutuisivat he siinä tapauksessa että valtio suostuisi maksamaan synnytyksistä samoin kuin se nykyjään maksaa kuolemasta, osakeyhtiöitten haltuun, jotka koettaisivat hankkia osinkoja aivan niinkuin tavallisessa teollisuudessakin. Ihmissynnytysosakeyhtiökin (jota hurskaasti voisi nimittää parannetuksi löytölasten kodiksi tai muuksi semmoiseksi) voisi vallan hyvin, kunnollisesti johdettuna ja järjestettynä, tuottaa parempia tuloksia kuin nykyinen riippuvaisuutemme sekalaisista avioliitoista. Voidaan vastustaa sitä sanomalla että kun tavallinen urakoitsija toimittaa tavaroita hallitukselle ja hallitus hylkää ne ala-arvoisina, hylätty tavara joko myydään polkuhinnasta tai joutuu muutoin roskatavaran joukkoon, mutta jos tavarana sattuisi olemaan ihmisolentoja, pitäisi heidät joko laskea valloilleen tai viedä lähimpään vaivaistaloon. Mutta siinähän ei ole mitään uutta että yksityinen yritteliäisyys työntää ihmishylkyjä joko halvoille työmarkkinoille tai vaivaistaloon, ja tuon uuden teollisuuden hylyt olisivat varmaankin paremmin hoidetuita kuin tavallisen köyhyyden tuotteet. Meidän nykyisessä onnen kaupalla kulkevassa sekasorrossa kaikkien ihmistuotteiden täytyisi tulla heitetyiksi markkinoille, olivatpa ne onnistuneita tai onnistumattomia; mutta onnistumattomat eivät tuottaisi yhtiölle palkintoa ja aikaansaisivat siis suoranaista tappiota. Käytännöllinen vaikeus kauppa-alalla tässä asiassa olisi se, että ensimäiset kokeet veisivät paljon aikaa ja rahaa ja olisivat kovin epävarmoja. Puhtaasti kauppapääoma ei koskettaisi sellaista urhoollista yritystä sen ensimäisillä kokeiluasteilla, ja joka tapauksessa semmoiseen tärkeään uuteen yritykseen vaadittavaa mielenlujuutta ei voisi odottaa pörssiltä. Se on valtiomiesten käsiteltävä, sellaisten valtiomiesten, joilla on kyllin laaja luonne sanoakseen meidän demokraateille ja plutokraateille että valtioviisaus ei näyttäydy siinä että imarrellaan heidän hulluuksiaan taikka koetellaan sovelluttaa heidän laitakaupunki-käsitystään omaisuudesta viiden maanosan asioihin. Siihen seikkaan tulee ryhtyä joko valtio tai joku laitos, joka on kyllin voimakas pakoittamaan valtiota suomaan sille kunnioituksensa.
Tämmöisen kokeen uutuus tulisi kumminkin olemaan yksinomaa sen laajuudessa. Yhdessä huomattavassa tapauksessa, nimittäin kun on kysymys kuninkaallisista henkilöistä, valtio jo valitsee vanhemmat yksinomaa valtiollisilla perusteilla. Ja ylimystön seassa, vaikka herttua-arvon perijä on laillisesti vapaa naimaan paimentytön, yhteiskunnallinen pakko, joka rajoittaa hänen vaalinsa valtiollisesti ja yhteiskunnallisesti samanarvoisiin naisiin, on niin valtava, että hän itse asiassa ei ole sen enemmän vapaa menemään naimisiin paimentytön kanssa kuin Yrjö IV:n oli sallittu ottaa vaimokseen rouva Fitzherbert, ja herttuan sekä paimentytön avioliitto olisi mahdollinen ainoastaan seurauksena jälkimäisen tavattomasta luonteen lujuudesta, joka vaikuttaisi edellisen tavattomaan luonteen heikkouteen. Kysykööt ne, jotka pitävät koko järjellisen kehittämisjärjestelmän aatetta mielettömänä ja siveettömänä, miksi Yrjö IV:n ei sallittu valita omaa vaimoaan, vaikka kuka suutari tahansa sai naida kenen halusi. Siitä syystä vain että valtiollisesti oli samantekevä kenen suutari nai, mutta hyvin tärkeätä kenen kuningas nai. Se tapa, jolla kaikki kuninkaan personallisten oikeuksien huomioonottaminen, sydämen vaatimukset, avioliittovalan pyhyys ja romantillinen siveellisyys pannaan väistymään tuon valtiollisen vaatimuksen tieltä, osoittaa kuinka hyvin voidaan olla välittämättä kaikista noista näennäisesti kylläkin vastustamattomista ennakkoluuloista, kun ne joutuvat ristiriitaan semmoisten vaatimusten kanssa, jotka koskevat hallitsijaimme rotua. Samaa opettaa meille sotilaan kohtalo. Hänen avioliittoansa, jos sitä ollenkaan sallitaan, valvotaan itsevaltiaan tavoin, ottamalla huomioon yksinomaa sotilaallisen sopivaisuuden näkökohtia.
No niin, nykyaikana ei enää hallitse kuningas, vaan suutari. Sotia hallitsijasukujen välillä ei enää pelätä, eikä liioin panna arvoa liittoihin hallitsijasukujen kesken. Kuninkaallisten perheitten avioliitot muuttuvat nopeasti vähemmän valtiollisiksi ja enemmän kansanomaisiksi, kodikkaiksi ja romantillisiksi. Toiselta puolen tietoisuus suutarin avioliiton yhteiskunnallisesta merkityksestä on yhä kasvamassa. Me olemme tehneet yleiseksi kysymykseksi hänen vaimonsa terveydentilan kuukautta jälkeen synnytyksen. Me olemme ottaneet hänen lastensa henkisen kehityksen pois hänen käsistään ja panneet sen valtion kouluopettajan käsiin. Kohta tulemme tekemään heidän ruumiillisen ravitsemisensa riippumattomaksi hänestä. Mutta he ovat vielä roskaväkeä, ja valtion heittäminen roskaväen haltuun on kansallista itsemurhaa, koska roskaväki ei osaa hallita eikä liioin anna kenenkään muun hallita, paitsi sen, joka tarjoo enin leipää ja huvituksia. Ei ole olemassa yhtään valtiollista innostelijaa, joka kahdenkymmenen vuoden käytännöllisen, demokraattisen kokemuksen jälkeen vielä uskoisi valitsijain valtiolliseen kykeneväisyyteen, taikka niitten valitsemien johtomiesten kykyyn. Aristokratian hävittäminen on tehnyt yli-ihmisen välttämättömäksi.
Englantilaiset vihaavat vapautta ja yhdenvertaisuutta liian paljon voidakseen ymmärtää niitä. Mutta jokainen englantilainen toivoo itselleen sukuluettelon. Ja hän on oikeassa. Kuningas Demos on synnytettävä niinkuin muutkin kuninkaat, ja täytymisen kanssa ei voi väitellä. Yksityisen kynäniekan on turhaa puhua sen enempää niin suuresta asiasta pienessä kirjasessa. Konferenssi asiaa käsittelemään on seuraava välttämätön askel. Siihen tulevat ottamaan osaa sellaiset miehet ja naiset, jotka eivät usko enää elävänsä iankaikkisesti, ja hakevat siksi kuolematonta työtä, johon he voivat panna parhaan osan itsestään, ennenkuin heidän ruumiinsa heitetään tuohon suureen tomunhävittäjään, krematorio-uuniin.