AMERIKAN ESIMERKKI.
Missä määrin käy mahdolliseksi vapauttaa nämä kansalliset varustelut kansallisen kontrollin alta, sitä ei vielä voi sanoa. Amerikka, joka on yhtä suuressa määrin kapitalismin demoralisoima kuin mekin, mutta paljoa vapaampi militarismista nyt, kun eversti Roosevelt on menettänyt sijansa etupenkillä, Amerikka on jo luvannut useille Europan valtioille, ettei ryhdy sotaan niitä vastaan, ennenkuin riidanalainen asia on ollut vuoden ajan kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltävänä. Maailmassa ei ole eikä luultavasti tulekaan olemaan ainoatakaan sotilasmahtia, joka olisi kyllin voimakas estääkseen Amerikkaa kohtelemasta näitä sopimuksia, kuten Saksa on kohdellut v:n 1839 sopimusta, joka takasi Belgian puolueettomuuden. Sen vuoksi militaristit julistavatkin, etteivät nämä sopimukset ole edes sen paperin arvoisia, joille ne on kirjoitettu. Mutta he voisivat yhtä hyvin sanoa, että koska on olemassa rikoksia, joita ihmiset voivat rankaisematta tehdä umpimähkäisen rikoslakimme vuoksi, niin ihmiset tekevät niitä aina. Epäilemättä kansakunnat tekevät, mitä niiden etu vaatii. Mutta koska jokaisessa kansassa on joukko suuriäänisiä, siveellisesti vajavaisia hölmöjä, jotka eivät voi älytä, että kansakunnille on suunnattomassa määrin edullisinta luoda ja pitää yllä kansainvälistä luottamusta ja suojella omia vekseleitään yhtä tunnollisesti kuin nuo siveellisesti vajavaiset hölmöt maksavat typerät pelivelkansa ja taistelevat hulluja kaksintaistelujaan, niin käsittääkseni ei meidän pidä luopua kaikista muista kansainvälisistä takeista kuin haupitseista. Johan itse preussilaisetkin militaristit parjaavat meitä siitä, että olemme tehneet juuri niin kuin heidän omat militaristi-saarnaajansa olettivat meidän luonnollisesti tekevän, nim. olemme hyökänneet Preussin kimppuun välittämättä europpalaisen sivistyksen eduista, kun yllätimme sen epäedullisessa asemassa Ranskan ja Venäjän välissä. Mutta meitä olisi hävettänyt tehdä niin, ellei se olisi — olettamalla, ettei sellaista seikkaa kuin häpeätä (= omaatuntoa) ollut olemassakaan — pelästyneenä hyökännyt Ranskan ja Belgian kimppuun, jolloin häpeän tunto vaati meitä viipymättä puolustamaan niitä. Tätä idioottimaista ominaisuutta olla välittämättä ihmissielun korkeimmista luovista voimista, joiden puserruksetta ei sivistyksen kutomus — kenties kaikkein vähimmän juuri saksalainen sivistys — voisi pysyä koossa ainoatakaan päivää, pitäisi todellakin käsitellä Europan mielisairashoitoloissa eikä taistelutantereilla.
Me voisimme kaikki varsin hyvin aloittaa siten, että Amerikan lailla lupaisimme Haagin tuomioistuimelle olla tarttumatta aseisiin mistään syystä, joka on ollut sovintolautakunnan harkittavana vähemmän kuin vuoden ajan, ja kohdella jokaista läntistä valtaa, joka kieltäytyy antamasta tätä lupausta, vierottuna ja epäluotettavana jäsenenä Europan klubissa. Sellaisen lupauksen rikkominen olisi samaa kuin maantierosvous; ja maantierosvouksen ehkäisemisen tarpeellisuudesta ei kannata edes keskustellakaan.