RAUHAN LIITTO.
Mutta lännessä en huomaa mitään voittamatonta estettä rauhansopimukselle laajimmassa merkityksessä. Tämä sota on tasoittanut tietä, jos saan käyttää sanaa "tasoittaa" kuvatakseni menettelyä, jossa tapaa niin vähän kohteliaisuutta ja niin paljo shrapnelleja. Saksa on nyt oppinut — ja tämä opetus oli ilmeisesti tarpeen, vaikka se olisikin ollut päivänselvä järkevästi hallitulle kansalle — että rynnäkköihin ja ammuntaan jouduttaessa se menettää viipymättä kaikki korkean sivistyksensä suomat edut, koska Ranska ja Englanti, olivatpa ne sitten sivistyneitä tai sivistymättömiä, voivat rynnätä ja ampua yhtä hyvin tai paremminkin kuin se; ja jos käydään käsiksi pistimiin ja miekkoihin, niin näiden puoliraakalaiset turko- ja gurkha-orjat pystyvät hakkaamaan Preussin kaartin kappaleiksi siitä huolimatta, että Wagnerin musiikki vie ehdottomasti voiton heidän musiikistaan. Ottakaamme sitten Ranska käsiteltäväksi. Se ei uneksikaan voivansa taistella Saksaa ja Englantia vastaan omin neuvoin. Eikä Englanti voisi taistella Ranskaa ja Saksaa vastaan tekemättä uhrausta, joka olisi yhtä tuhoisa kuin järjetönkin. Siis meillä on tarpeelliset alkuehdot rauhanliiton luomiseksi näiden kolmen maan kesken; sillä jos yksi niistä rikkoisi sen, voisivat molemmat toiset saada sen katumaan tekoaan, ja moisissa olosuhteissa ei se luultavasti rikkoisikaan sitä. Jos nykyinen sota päättyy siten, että ranskalaiset valloittavat takaisin Elsassin ja Lothringin, niin sellainen liitto tulee vielä paljoa pysyväisempi; eipä silti, että Ranska voi pelkän valloituksen nojalla saada oikeutta pitää kumpaakaan maakuntaa vastoin niiden omaa tahtoa (mikä voitaisiin saada selville kansanäänestyksellä), mutta silloin olisi helppo jakaa sotakunnia Ranskan ja Saksan kesken, kun Ranska olisi voittanut takaisin laakerinsa ja opettanut Saksan antamaan vastustajalleen arvoa, hävittämättä kuitenkaan muistoa Saksan voittokulusta v. 1870. Ja jos sodan tuloksena olisi vielä sekin, että Saksan valtakunta järjestettäisiin uudelleen kansanvaltaiseksi ja Englannin kansa saisi maansa ulkomaanpolitiikan kansanvaltaisen valvonnan alaiseksi, niin tämä yhdistelmä kävisi suunnattoman paljoa helpommaksi ja lujemmaksi, puhumattakaan siitä, että se tulisi Amerikan yleisen tunteen mukaiseksi, mikä on tärkeätä liiton turvallisuuden ja arvon vuoksi.