I
Cynthian suunnitelma oli mennyt myttyyn.
Juuri kun Margaret turkisvaippa egyptiläisen pukunsa verhona oli pujahtanut pukeutumishuoneeseen liittyäkseen ystävättärensä seuraan ja astunut lähelle peiliä, oli huulipuikko kirvonnut hänen sormistaan ja pudonnut kalisten tuolin reunaan ulottuvalle kullatulle koristukselle. Margaretin ja hänen kuvansa välissä leijaili sumua. Hän ehti vain huudahtaa: »Cynthia! Minä — minä voin surkean huonosti —»
Noustuaan liian aikaisin liikkeelle influensakohtauksen jälkeen oli hän nyt uudistuneen taudin kourissa.
Niin siis oli asia, eikä se ollutkaan paha, jos ajatellaan toista mahdollisuutta…
Näin ollen oli Margaret vietävä kotiin, heti hankittava sairaanhoitajatar ja kutsuttava Harley-kadulta lääkäri, joka määräsi hänet vuoteeseen seuraavaksi viikoksi.