I
Margaret Verity oli yhdeksäntoistavuotiaana sellainen tyttö, jollaisia (moittivasti) nimitetään nykyaikaisiksi.
Meidän päiviemme tyttöä, joka on pantu sanomalehdistön kaakinpuuhun, käsitellään yhtenään siveellistä loukkaannusta uhkuvissa kirjoituksissa: »Nykyaikaisen tytön viat», »Minkä tähden nykyaikainen tyttö on menettänyt kaiken viehätysvoimansa?» ja »Osaako nykyaikainen tyttö rakastaa?» (vastaus kielteinen).
Ihan liian paljon tämäntapaista. Eikö hänen keski-ikäisillä syyttäjillään ole muistoja omasta nuoruudestaan? Rohkenevatko he väittää sitä mallikelpoiseksi? Eikö ainoakaan virnistävä aave nosta päätään heidän toisen ja kolmannen vuosikymmenensä ajoilta? Eikö? Vai niin? Onnitteluni…
Joskus johtuu mieleen sellainen haave, että tytöt ovat tarkalleen sellaisia, jollaisia he ovat aina olleet ja jollaisina he aina pysyvät. Nimenomaan tytöt.
Toisinaan taas saa sellainen näyte kuin ystäväni rouva Verityn Margaret ihmisen ponnahtamaan punehtuneena pystyyn. Hän olisi saattanut olla »nykyaikaista» tyttöä kuvaavan taulun mallina.
Maltittoman ynseä, kyllästyneen haluton, hermostunut? Juuri sellainen hän oli! Hänen päähänsä ei mahtunut ainoatakaan muuta ajatusta kuin kuumeisen kiihkeä huvien tavoittelu aamusta iltaan saakka (tai oikeammin iltapäivästä aamuun!). Hän oli miesten valloittaja, eikä hän antanut heille lahjaksi nuorta rakkautta, vaan yksinkertaisesti katkeraa mielenhämminkiä! Hän oli kärtyisen oikullinen ja kalpea, punasi poskiaan, nautti cocktailia, poltti tupakkaa, tanssi yökaudet ja tiuski nenäkkäästi äidilleen. Sanalla sanoen, hän oli perin epätyttömäinen olento. Sellainen oli Margaret Verity juuri vähää ennen seikkailua, joka sitten muovasi hänet uudelleen.
Aion kertoa teille siitä seikkailusta kaikki, mitä tiedän. Menkäämme ensin ajassa taaksepäin ja tutustukaamme Margaretin alkuperään.