IV
Se forelli, joka Mountilta oli pudonnut tuleen Margaretin näyttäytyessä, oli luonnollisestikin paistunut ja palanut. Hän otti sen — mutta Margaret anasti sen tahallaan. Tyttö ehätti pyytämään: »Antakaa minulle tuo! Pidän palaneista.»
Todenperäisesti hän inhosi palaneita kaloja. Mutta hän otti palaneen kalan, ja nähdessään Mountin syövän hänen herkullisesti paistunutta forelliaan, tunsi hän kummallista riemua.
»Kas noin! Hän nauttii ruuastaan», mietti Margaret voitonriemuisena.
Nuori äiti tuntee samanlaista tyydytystä hoidellessaan rinnoillaan lepäävää poikalastaan. Palvellessaan nälkäistä metsästäjäpuolisoaan lienee luolanainen tuntenut samaa.
Nykyajan nainen on melkein kuin talo, jossa asuu kolme eri olentoa: luolanainen, keimailija ja naisasian kiihkoilija.
Mikä niistä näyttäytyy, se riippuu kokonaan siitä miehestä, joka kolkuttaa ovelle. Joillekuille miehille on keimailija aina kotosalla. Muutamien miesten vaatimuksesta tulee esille vain naisasian ajaja uhmaavasti tuijottamaan suljettujen ikkunoiden takaa. Kummallista kylläkin, nyt eivät enää teidän »voimakkaat, harvapuheiset, käskevät», hallitsevat miehenne kykene menestyksellisesti kiihoittamaan »alkuperäistä» naista, vaan pikemminkin sen tekee sellainen, joka panee liikkeelle kaikissa nykyajan naisissa piilevän ärtyneen »naisellisuuden» ja on onnellinen, jos vielä saa hymyn kylmältä keimailijalta.
Mutta Archie Mountin kaltaisilla miehillä näyttää säilyneen lahja houkutella lämminverinen, puolittain unohtunut luolanainen tervehtimään ja hyväilemään itseään.