IV
Eikä Margaretilla kuitenkaan ollut aavistustakaan Mountin lempeän ystävällisyyden takana piilevästä rajusta harmista ja kiihkeästä jännityksestä.
Hän ajatteli (ja tavallaan hän oli oikeassa): »Hän on varovasanainen, hyvin pidättyväinen nuori mies. Milloinkahan hän alkaa, kuten kaikki saarille joutuneet tekevät, haastella minulle todellisista ajatuksistaan?»
Ärtyneenä Mount mietti: »Tämä on vihoviimeistä! Yö ja päivä, ja nyt vielä yö, täällä…
— Tätäköhän se vanha heittiö tarkoitti? Tällaista hän suunnitteli lapsi-paralle, sen tiedän. Kaikki on tähän saakka käynyt ohjelman mukaan häneen nähden. 'Teetä hänellä työtä kuin neekerillä, huolehdi siitä, että hän saa ruokaa, mutta ei liian paljoa, hengittää raitista ilmaa ja pysyy tällä rannalla!' Se merkitsee sitä, etten minä saan luopua tehtävistäni…
— Niin, onpa tämä hupaista puuhaa… Mitä häneen tulee, niin kuittaa tämä kaikki, kunhan hän taas näyttäytyy. Missä hän on? Mielisairaalaan teljettynä hänen tietystikin pitäisi olla; mutta mitäpä toiveita siitä on! Olisin valmis lyömään vetoa, että hän on etsinyt mahdollisimman mukavan hotellin ja rehentelee siellä, komennellen parhaillaan sen hoitajia…
— Ja minun on pysyttävä täällä… Meidän on pysyttävä.
— Hyvä Jumala, kuinka nauttisin, jos saisin polttaa hänet tuossa nuotiossa kuin minkäkin Guy Fawkesin!
— Hän saa nauraa koko jutulle, ja hän on tehnyt minusta jonkunlaisen lapsenhoitajattaren, suojelusenkelin ja vanginvartijan sekamuodon! Ja kuinka pitkäksi ajaksi? Sen haluaisin tietää.
VII luku
Venuksen peili