V
Pian Mount kääntyi, luoden silmäyksen aurinkoiseen, hyvätuoksuiseen maisemaan. »Se riittää. Meidän ei ole viisasta olla kovin kauan poissa nuotioltamme. Nyt kuljetamme nämä sinne alas. Jos nyt haluatte tarttua kiinni tähän —»
Tottelevaisesti Margaret kävi käsiksi oksaan. He ponnistelivat rinnettä alaspäin, kiskoen ratisevia oksia, jotka silloin tällöin takertuivat kivien teräviin särmiin. Tuontuostakin heidän jalkansa luiskahtelivat, kun sattui vähäisiä maanvieremiä. Rinnettä myöten he raahasivat raskaat taakkansa nuotiopoukamalle — Mount ja lemmon tyttö.
Rantakaistaleelle saavuttuaan he heittivät kantamuksensa maahan, kohensivat tulta ja palasivat kalliolle. Kaksi, kolme kertaa he tekivät saman retken, ja joka kerralla he kävivät yhä harvasanaisemmiksi. Mountilla oli yllin kyllin ajateltavaa. Margaret taas sai pinnistää voimiaan estääkseen nuoren miehen huomaamasta, että vaikka hän olikin aloittanut iltapäiväisen uurastuksen järkähtämättömän päättävänä, hänen sisunsa alkoi pettää…