VII
Sillä samoinkuin kaikkein kaunis ei ole yhtäläinen ja se, mikä tuottaa toiselle riemuista nautintoa, ikävystyttää toista, samoin on meillä kullakin omat hirmumme.
Jotkut pelkäävät pimeässä. Toisissa taas pienet, suljetut paikat herättävät kauhua ikäänkuin he olisivat elävänä haudatut. Käärmeiden pelko, joka muutamissa on niin elävä, on hyvin tunnettu Edenin taruna. Monet miehet, jotka pelkäävät naisten hiirikammoa, säikkyvät itse pelkkiä yöperhosia. Margaretia oli aina peloittanut se, mikä nytkin oli tulossa. Silläkin hetkellä, jolloin hopeisesta loitsumaailmasta palasi tosielämään ja ajatteli: »No, niin, minua väsyttää», kääntyen samaa tietä takaisin, lähestyi se häntä…