YHDEKSÄSNELJÄTTÄ LUKU.
Hengen vaarasta pelastuneet.
"Nyt, nyt kuulin kaksi jyskäystä peräkanaa!" huusi Lents. "Minäkin annan merkin ja panen pelikellot soimaan yhteen".
Hän pani molemmat soittovärkit käymään, mutta nyt hän huomasi, että niitten kauhia epäsointu saattoi hänen melkein mielettömäksi; yksin kuoleman tuskassakin oli hairasointo hänestä mahdotonta kärsiä. Hän seisatti soittovärkit, ja kun suuremmassa värkissä hätähisestä pidätyksestä kuului rytkähdys, tuntui kuin olisi hänen oma sydän-valtasuonensa rytkäissyt.
Taas kuuntelivat niin tarkasti, että tuskin vedettiin henkeäkään. Ei kuulunut enää mitään.
"Te olette riemuinneet liian aikasin", sai Petrovitsch tuskin sanotuksi hampaittensa kalistukselta, "vielä on kuolema meitä lähempänä kuin elämä".
Ja taas kuului jyskinä ylhäältäpäin, ja lapsi rupesi matkimaan. Petrovitsch valitti, että tuo lakkaamaton kolkutus vaivasi hänen päätänsä; oli kuin joka lyömä olisi tungennut aivujen läpi.
Lents kaiketi ei saanut soittovärkkiä oikein seisatetuiksi, koska toinen niistä yhtäkkiä aikoi soitta, vaan halleluja-nuottia, ja Lents yhtyi korkealla äänellä laulamaan: "Hallelujat. Kiitosta Herralle veisatkaa!" Anni lauloi mukaan ja piti samassa toista kättänsä Lentsin olkapäällä ja toista lapsen päällä. Nyt kuului ylähältäkin ääni vastaavan: "Halleluja! Halleluja!"
"Pilgrim! minun armas veljeni!" kiljahti Lents samaan läpi sydämmen tunkevaan ääneen, kuin kerran ennenkin.
Kamarin ovi lyötiin ulkoa kirveellä rikki.
"Vieläkö kaikin olette elossa?" huusi Pilgrim.
"Vielä Jumalan kiitos olemme".
Pilgrim syleili ensiksi Petrovitschiä, jonka hän luuli Lentsiksi, ja
Petrovitsch suuteli häntä molemmille poskille venäläisten tapaan.
Kohta Pilgrimin perässä tuli taiteilia. Häntä seurasi Don Bastian ja kaikki lauluyhteyden jäsenet.
"Onko Wilheni terve?" kysyi Lents.
"On oikein; hän on minun luonani kotona", sanoi Don Bastian.
Nyt ruvettiin ulkona luomaan lunta pois akkunain edestä.
"Aurinkoinen, armas aurinko, jo sain sinun nähdä" huusi Anni ja vaipui polvilleen.
Soittovärkki soitteli yhtä päätä hallelujaa, ja kaikki laulajat yhtyivät samaa laulamaan täysiäänisesti ja mahtavasti. Oli kuin lumipöykyt laulun voimasta kierielisi alas, sillä juuri nyt koko lumivyöryke luiskahti rakennuksen etupuolelta alas laksoon.
Talo oli nyt lumivyörykkeestä vapaa. Tuvan ovi oli jäänyt auki, ja kun akkuna nyt avattiin, lensi korppi lapsen pään yli ulos avaraan ilmaan.
"Korppi lensi", huusi lapsi. Tuolla ulkona oli toinen korppi odottamassa, ja molemmat sitte lensivät yhdessä poispäin lakson yli, liidellen välisti korkeammalla välisti alempana.
Ensimmäinen naisihminen, joka tuli Annia tervehtimään, oli kaupustelian Ernestiina. Hän oli saanut kuulla tämän onnettoman tapaturman ja vielä lisäksi Leijonan emännän kuolleen, ja oli sen vuoksi kiiruhtanut tänne Annin avuksi. Hän laski polvilleen Annin viereen. Lents nojasi vasten Pilgrim'in rintaa.
Petrovitsch oli jo äkääntymäisillänsä, kun ei kukaan hänestä lukua pitänyt, kunnes taiteilia juuri parhaasen aikaan lähestyi häntä, toivotti onnea hänen pelastumiseensa ja koki kaikin tavoin pitää hänestä huolta. Se oli Petrovitschin mieleen, ja taiteilia paras koko joukossa. Myöskin Pilgrim'kin teki itsensä ystävälliseksi ja sanoi ääneensä: "Pyydän anteeksi syleilemisestäni, ja nyt lyökää kanssani kättä".
Petrovitsch kurotti hänelle kätensä.
"Minä olen lumessa löytänyt erään äitisi käsikirjoituksen", sanoi
Faller kähisevällä äänellä. "Kaikki muu kirjoitus on hiestaantunut,
mutta vielä näkyy nämä sanat: Tämän kukkasen nimi on vilun-ihana. Maria
Lentsitär".
"Se paperi kuuluu minulle!" huusi Anni, nousten ylös. Kaikki nyt hämmästyksissään rupesivat häntä katselemaan, ja Ernestiina huusi: "Anni! Herran tähden, mitä sinulla on päässäsi? Onko sinulla valkoiset hiukset?"
Anni meni katsomaan peiliin, huusi haikeasti ja kävi molemmin käsin päähänsä kiini.
"Nyt olen vatunut vanhaksi! Nyt olen vanha akka", valitti Anni ja antoi päänsä vaipua vasten Lentsin rintaa. Vähän päästä nosti hän nyyhkyttäen päänsä ylös, pyhkäsi kyyneleet pois ja kuiskasi Lentsin korvaan: "Se on minun vilun-ihanani, joka minulle on lumen alla kasvanut".