KYMMENES KOHTAUS.
LINDSAY. JOHN KNOX. KANSAA.
USEAT. John Knox ja kansaa!
(Taas melua ja huutoa, soitanto ei ole vielä la'annut, kanunanlaukauksia kestää hetken aikaa vielä).
LINDSAY. Hiljaa, Knox puhuu!
(Soitanto ja melu lakkaavat).
KNOX. Kansa, joka kuuli että täällä keskustellaan Skotlannista, tahtoi olla läsnä. Mutta Skotlannissa kirkko on tärkein, sentähden minäkin tahdoin olla läsnä.
KANSA (vähän uhaten). Eläköön Knox ja kirkko!
KNOX. Mitä Skotlannin aatelisto tänään on tehnyt, se on varmaankin hyväksi; sillä kaikki on hyväksi.
Mutta jos ovat sen tehneet oman itsensä koroittamiseksi, niin se varmaankin heitä alentaa.
Mutta jos ovat sen tehneet hyvässä tarkoituksessa, niin eivät tänä päivänä salli soturin saastaisen käden koskea tähän lippuun; sillä se ei ole Murray'n eikä Morton'in eikä Lethington'in, se on kansallinen merkki, jonka suojassa Skotlanti on voittava kaiken kurjuutensa; sillä jalopeura tässä lipussa on Herran voima.
Mutta sentähden minä tänä päivänä otan tämän lipun hänen kirkkonsa nimessä ja kannan sitä kansan edellä.
(Suuria riemun-osoituksia kun hän ottaa lipun, soitantoa kuuluu taas, ja kun Knox, lippua kantaen, notkistaa polvea sekä kansa ja aatelismiehet hänen ympärillänsä — paitsi nuo kolme, jotka hetken aikaa epäilevät, mutta viimein tekevät niinkuin muut — veisataan:)
On taisteluissa täällä,
Riidoissa maailman
Vaan yksi, joka voittaa, —
Se Herra taivahan.
On paha poistettava.
Ja myöskin heikkous;
Totuuden valtaan joutuu
Pimeinkin piilotus.
Nuo pahat, hyvät auttaa
Vaan Herran asiata; —
Hän suurempien kautta
Luo aikaa suurempata.
(Marssin soidessa Knox menee lipun kanssa, kansa ja
aatelismiehet seuraavat; jälelle jäävät Murray,
Lethington ja Morton).
Esirippu lankee.
End of Project Gutenberg's Maria Stuart Skotlannissa, by Björnstjerne Björnson