TOINEN KOHTAUS.
Entiset. RUTHWEN.
KNOX. Tule!
(Ovi avataan. Ruthwen tulee sisään aseissa, palvelijaan nojautuen. Entiset kaksi nousevat, Lindsay asettaa Ruthwen'ille tuolin, Morton auttaa häntä).
MORTON. Vaivaatte itseänne liiaksi, Ruthwen. Olisi parempi että pysyisitte vuoteella.
RUTHWEN (palvelijalle, sitten kun Ruthwen on viety istumaan). Mene.
Odota ulkona.
LINDSAY. Ei ollut tarkoitus, lordi Ruthwen, että te sairaana näkisitte tätä vaivaa.
RUTHWEN. Mutta minä en luota teihin.
MORTON. Onhan meitä kuitenkin tarpeeksi suuri joukko.
LINDSAY. Ja kaikki on valmista.
RUTHWEN. Kun kuningatar rupee itkemään, joutuvat kätenne voimattomiksi.
Minä tunnen teitä.
LINDSAY. Jumala estäköön meitä pitämästä hänen kyyneleitään suuremmassa arvossa kuin tämän maan parasta.
MORTON. Ei suinkaan mylord itse ai'o linnaan tulla?
RUTHWEN. Ai'on, vaikkapa kantaisitte minua sinne!
LINDSAY. Mutta mitä mielittekään siellä tehdä, sairas kun olette?
RUTHWEN. Nähdä että se roisto oikein tapetaan. — Missä on Lethington?
LINDSAY. Sinä päivänä, kun meidän kaikkien piti allekirjoittaa, oli hän lähtenyt kaupungista.
RUTHWEN. Siinä näette! Siinä näette! Voinko minä luottaa semmoisiin?
MORTON. Lethington on varovainen.
RUTHWEN. Onko nyt aikaa olla varovainen? Katsokaa minua, vaara on niin suuri että sairaatkin saavat nousta taistelemaan!
MORTON. Jokainen auttakoon tavallansa! Lethington on hyödyttänyt asiaamme kun ei kukaan muu sitä voinut. Ja hän on voinut sitä juuri sentähden, ett'ei hän koskaan ole itseänsä paljastanut.
LINDSAY. Olette hyvin kipeä, Ruthwen!
RUTHWEN. Niin, yö on paha, päivä pahempi. — Missä on Knox?
KNOX (seisahtuu hetkeksi). Ruthwen!
RUTHWEN. Vai oletko siellä! — Minä olen kipeä, Knox!
KNOX. Minä näen sen.
RUTHWEN. Miksi et tule luokseni?
KNOX. Sentähden ettet minua vielä tarvitse.
RUTHWEN. Kyllä, Knox, sinä et tiedä miltä tuntuu maata unettomana ja katsella elämäänsä. Sinun olisi pitänyt tulla, Knox!
KNOX. Oli liian aikaista.
RUTHWEN. Liian aikaistako? Mitä sillä tarkoitat, Knox?
KNOX. Kun olet niin pitkälle päässyt että tahdot kuolla, Ruthwen, silloin minä tulen.
RUTHWEN (nousee kauhistuneena, putoo istumaan taas). Sinä erehdyt tautini suhteen, Knox. Ei se ole kuoleman tauti, se on luuvaloa helvetin tuskain kanssa; rujoksi voin minä tulla, vaan en kuole. — — Miksi olet ääneti, Knox?
KNOX. Sentähden että puhuminen on tarpeetoin.
RUTHWEN. Jos tietäisin että tautini olisi kuolemaksi, niin en odottaisi; tekisin itse siitä lopun.
KNOX. Se on suorin tie helvettiin.
RUTHWEN. Oi, Knox, älä sano niin! — Jos lukisit messuja, — ei, se on totta, nyt ei käytetä messuja enää. Knox, tule istumaan ja puhumaan minun kanssani.
KNOX (asettuu hänen etehensä). Mitä tahdot multa?
RUTHWEN. Sinä olet liian ankara, Knox, — koko oppisi on liian ankara, — me emme saa mitään apua.
KNOX. Ei, syy on itsessäsi.
RUTHWEN. Tiedän sen, ja senpätähden menenkin linnaan mukana, taudistani huolimatta! Mutta jos saamme pois tieltä tämän jumalattoman vaimon, koko kirkon ruton, ja hänen viettelijänsä, Belzebub'in palvelijan tapetuksi, niin se kuitenkin luetaan suurena päivänä minulle pieneksi ansioksi, — eikö niin, Knox?
KNOX. Sitä en tiedä.
RUTHWEN. Etkö sitä tiedä, Knox? Kehoitathan sinä tähän työhön, olemmehan kokoontuneet sinun taloosi.
KNOX. Minä en koskaan ole kehoittanut siihen.
RUTHWEN. Mutta mitä sinä tarkoitat? Sinä kauhistutat minua.
LINDSAY (astuu esille). Minua myöskin, Knox! En tunne muiden syitä, mutta minä taistelen kirkon puolesta.
RUTHWEN. Sano meille siis ajatukses, Knox, se meitä peloittaa.
KNOX. En omia ajatuksiani lausu, vaan raamatun ajatukset jumalattomista kuninkaista ja heidän taloistansa. Kuulkaa siis: Profeeta Achaja sanoi kuningas Jerobeam'ille: "Sinä olet tehnyt vieraita jumalia itsellesi, sentähden sinun talosi hävitetään." — Profeeta Elias sanoi Achab'ille: "Minä tahdon hävittää sinun talosi niinkuin Jerobeam'in." — Profeeta Elisa kuninkaaksi voiteli alamaisen Jehun, "että hän surmaisi Achab'in huoneen." — Mutta Jehu niinkuin tekin ei ollut puhdas Herran edessä, vaan kuitenkin rangaistuksen ruoskana Hänen kädessänsä. — Herran tuomio on selvä; mutta jokainen, ken ottaa sitä täyttääksensä, olkoon varoillansa! Sillä Herran tuomio on kuin kaksi-teräinen miekka, joka leikkaa molemmin puolin. Voi sitä, joka sillä iskee, pyytäen kirkon omaisuutta; iskeköön se häneen itseensäkin! — Voi sitä, joka sillä iskee, koroittaaksensa omaa sukuansa! Kaatakoon ja surmatkoon se hänen itsensä, niinkuin taivaan salama! Voi sitä, joka sillä iskee vihasta ja kostonhimosta, voi, voi kaikkia niitä, jotka sitä tekevät taika-uskossa ja sydämmen kovuudessa! — Muuta kehoitusta en voi teille antaa.
(Kävelee niinkuin ennen; pitkä äänettömyys).
RUTHWEN. Kun ihminen entisinä aikoina kääntyi katolilaisen papin puoleen, lähti hän papin luota lohdutettuna ja keveällä mielellä. Mutta sinä annat kiviä, kun me anomme leipää. — Luulenpa että menen kotia jälleen.
LINDSAY. Ei, hänen sanansa ovat voimakkaasti vahvistaneet päätöstäni, niin, ne ovat, niin sanoakseni, sitoneet käteni miekan kahvaan. Jos kaatuisinkin, jos ei tarkoitukseni olisikaan aivan puhdas, — joka kyllä voi ihmiselle tapahtua, — kun Herran tuomio on niin selvästi lausuttu, kuin nyt, niin on velvollisuus täyttää se.
RUTHWEN. Silloin en ole minä oikein hänen sanojansa ymmärtänyt.
MORTON. Minustakin ne ovat epäselvät; mutta nyt, niinkuin aina kun sanat ovat epäselviä, pysyn minä toimessani kiinni. Onhan Knox itse osallisna.
RUTHWEN. Ei; Knox ei seuraa meitä.
MORTON. Ei miekka kädessä; hän on rauhan mies. Mutta hän on kuitenkin tuumassa osallisna.
(Kolkutetaan).
KAIKKI. Se on Murray!