ISÄ
(1858)
Se mies, josta tässä kerrotaan, oli seurakuntansa mahtavin suurtilallinen; hänen nimensä oli Thord Överaas. Hän seisoi eräänä päivänä pappilan virkahuoneessa, suorana ja vakavana.
"Minulle on syntynyt poika", hän lausui, "ja tahtoisin saada sen kastetuksi."
"Mikä pannaan hänelle nimeksi?"
"Finn, isäni mukaan."
"Ja ketkä tulevat kummeiksi?"
Ne lueteltiin, ja olivat he seurakunnan paraita miehiä ja naisia isän suvusta.
"Onko mitään muuta vielä?" kysyi pappi katsahtaen ylös.
Thord viipyi hetkisen, "tahtoisin mielelläni saada hänet kastetuksi eriksensä", hän sanoi.
"Siis jonakin arkipäivänäkö?"
"Ensi lauantaina kello kaksitoista."
"Onko vielä muutakin?" kysyi pappi.
"Ei ole mitään muuta". Thord pyöritteli lakkiaan ikäänkuin aikoen lähteä.
Silloin nousi pappi: "on kuitenkin yksi asia", hän lausui, meni Thordin luokse, tarttui hänen käteensä ja katsoi häntä suoraan silmiin, "suokoon Jumala lapsen tulevan sinulle siunaukseksi!"
Kuusitoista vuotta sen perästä seisoi Thord jälleen papin virkahuoneessa.
"Sinä olet hyvin säilynyt entisesi näköisenä, Thord", lausui pappi, kun ei huomannut hänessä mitään muutosta.
"Eihän minulla olekaan minkäänlaisia huolia", vastasi Thord.
Pappi ei virkkanut siihen mitään, kysyi vain hetkisen kuluttua:
"Mitä sinulla on tällä kerralla asiana?"
"Tulin puhumaan pojastani, joka huomenna ensi kerran pääsee Herran ehtoolliselle."
"Niin, hän on reipas poika."
"En tahtonut maksaa teille, ennenkuin saan tietää, minkä sijan hän saapi kirkossa."
"Hän pääsee ensimäisenä."
"Niin olen kuullut sanottavan, ja tässä on kymmenen taaleria papille."
"Onko vielä muutakin asiaa?" tiedusteli pappi katsellen Thordia.
"Ei ole mitään muuta;" ja Thord läksi.
Taasen kului kahdeksan vuotta, silloin kuului eräänä päivänä kopinaa papin virkahuoneen eteisestä; sillä useita miehiä tuli, ja niiden joukossa Thord ensimäisenä. Pappi katsahti ylös ja tunsi hänet:
"Tänään tuletkin oikein joukolla."
"Pyytäisin saada poikani kuulutuksille Gudmund Storlidenin tyttären
Kaarenin kanssa, isähän on tässä."
"Hänhän on seudun rikkahin tyttö."
"Niinhän sanotaan", vastasi Thord ja työnsi toisella kädellään tukan otsaltaan. Pappi istui hetkisen ikäänkuin ajatuksissaan, hän ei sanonut mitään, kirjoitti vain nimet kirjoihinsa, ja miehet kirjoittivat alle. Thord pani kolme taaleria pöydälle.
"Ei minulle tule kuin yksi vain", huomautti pappi.
"Tiedän kyllä; mutta hän on ainoa lapseni, — sentähden tahtoisin maksaa kunnollisesti."
Pappi otti rahat vastaan. "Onhan nyt kolmas kerta, kun olet täällä poikasi tähden, Thord."
"Mutta nyt olenkin valmis hänen suhteensa", lausui Thord ja pani kiinni lompakkonsa, jätti hyvästi ja meni, — miehet verkkaan hänen perässänsä.
Kaksi viikkoa myöhemmin siitä päivästä soutivat isä ja poika tyynellä säällä lahden poikki Storlideniin keskustelemaan häistä.
"Teljo ei ole oikein allani", lausui poika nousten asettaaksensa sitä paremmin paikoilleen. Samassa lauta, jolla hän seisoi, luiskahti pois alta; hän levittää kätensä, kirkaisee ja suistuu veteen.
"Tartu airoon!" huudahti isä, nousi ja ojensi sen hänelle.
Mutta yritettyään sitä pari kertaa poika jäykistyy.
"Odota hiukkasen!" huusi isä ja souti hänen luoksensa. Silloin poika kääntyy selälleen, luo hyvin pitkän silmäyksen isäänsä — ja upposi.
Thord ei ottanut sitä oikein uskoaksensa, hän pidätti veneen paikoillaan ja katsoa tuijotti siihen kohtaan, mistä poika oli vajonnut veden alle, ikäänkuin odottaen hänen kohoavan jälleen ylös. Siinä pulppusi vain pinnalle muutamia ilmarakkuloita, uudestaan muutamia, sitten vain yksi suuri, joka särkyi — ja peilikirkkaana oli vesi jälleen.
Kolmena päivänä ja yönä näkivät ihmiset isän soutelevan samalla paikalla syömättä ja nukkumatta; hän naaraamalla etsi poikaansa. Kolmannen päivän aamuna hän löysi hänet ja vei kantaen mäkien yli kotiinsa.
Noin vuosi lienee kulunut siitä päivästä. Silloin kuulee pappi myöhäisenä syysiltana jonkun liikkuvan eteisessä oven takana ja haparoiden etsivän lukkoa. Hän avasi oven, ja sisään astui pitkä, kyyryselkäinen, laiha, harmaahapsinen mies. Pappi katseli häntä kauan aikaa, ennenkuin tunsi hänet. Se oli Thord.
"Tuletko näin myöhään?" kysyi pappi seisoen hiljaa hänen edessänsä.
"Myöhäänpä tulen", vastasi Thord ja istuutui.
Pappikin istahti ikäänkuin odottaen selitystä; kauan olivat molemmat ääneti. Vihdoin sanoi Thord:
"Minulla on vähän mukanani, jonka mielelläni antaisin köyhille; siitä pitäisi tulla pysyväinen rahasto, ja poikani nimelle se olisi asetettava;" hän nousi, pani rahaa pöydälle ja istuutui jälleen.
Pappi luki rahat.
"Siinä on paljon rahaa", hän sanoi.
"Siinä on puolet taloni hinnasta, minä möin sen eilen."
Pappi istui pitkän ajan vaiti, viimein hän kysyi lempeästi:
"Mitäpä nyt vastedes aiot, Thord?"
"Jotakin parempaa."
He istuivat vielä hetkisen, Thord katsoen maahan, pappi katsellen
Thordia. Silloin lausui pappi hiljaa ja painavasti:
"Nyt, luulemma, on poikasi vihdoin tullut sinulle siunaukseksi."
"Niin, niin minäkin nyt arvelen", vastasi Thord katsahtaen ylös.
Raskaina karpaloina vieri kaksi kyyneltä alas hänen poskiansa myöten.